Suomen poliitikot, talouslehdet ja teknologiaviisaat kuuluttavat kuorossa maamme tarvetta uusiin kasvuyrityksiin. Näihin kaivataan rohkeita yrittäjiä ja yhtä rohkeita pääomasijoittajia. Kasvuyritysten turvin tarkoitus olisi luoda maahamme työpaikkoja ja uutta hyvinvointia taantuvan savupiipputeollisuuden ja hiipuvan Nokian tilalle.

Kasvuyritysten rooli maan hyvinvoinnille on ymmärrettävää, kun luodaan kokonaan uusia tuotteita ja palveluita kotimarkkinoille ja vientiin tai vähintäänkin korvataan kotimaisella tarjonnalla tuontia. Kokonaan toiseen valoon kasvuyritykset tulevat kypsillä aloilla, joilla markkinat kasvavat hitaasti tai ei lainkaan ja joilla yksittäiset yritykset ja ala yhdessä eivät juurikaan voi kasvuun vaikuttaa. Tällainen ala on oma sähköistysalamme.

Edellä esitettyä peilaten sähköistysalan yritysten kannattavuus tarjoaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Vaikka jätetään pois kaikkein pienimmät yritykset ja tehdään omistajajohtajien ”alipalkkakorjaukset” niin viesti on selvä: alan yritysten keskimääräinen kannattavuus on kääntäen verrannollinen yrityksen kokoon. Samoin kannattavuus on kääntäen verrannollinen yrityksen kasvunopeuteen.

Paras kannattavuus löytyy omistajavetoisista vakiintuneista yrityksistä, jotka tyytyvät maltilliseen kasvuun. Toisessa päässä kannattavuusakselilla löytyvät pääomasijoittajien kokoamat, yritysostoilla kasvatetut ryhmät. Mitä enemmän johtajat esiintyvät talouslehtien palstoilla puhumassa alan rakennemuutoksesta, uusista palvelukonsepteista, omistusjärjestelyistä ynnä muista, sitä varmemmin nettotulos on lähellä nollaa tai negatiivinen.

Yksittäisiä poikkeuksia yllä olevaan löytyy, mutta kokonaisuutena yhteys on niin selvä, ettei se voi olla sattumaa.

Sähköala-lehden aiemmat pääkirjoitukset