Kiinteistöautomaation ohjausarkkitehtuuria nykyaikaistetaan koko ajan, mutta monet jo rakennetut väyläohjaukset ovat toteutukseltaan keskeneräisiä. Avoimuuden ja käyttöliittymäyhteensopivuuden tulisi edistää laitteistojen toimintavarmuuden paranemista. 

Kuopiolaisessa Pirtin koulussa tehtiin uraauurtavia julkisen rakentamisen automaatioratkaisuja, kun se rakennettiin vuonna 1998 yli 400:aa oppilasta varten. Rakennuksen uudenaikaisia teknisiä ratkaisuja olivat mm. aurinkoseinän avulla esilämmitettävä raitisilman otto, luokkakohtainen ilmanvaihtosysteemi, hiilidioksiditason automaattinen mittaus luokissa ja energiankulutuksen mittausjärjestelmät. Lämmityskustannussäästö ylsikin 30 prosenttiin.

Kokeilussa pääsivät esiin viime vuosikymmenen uudet rakentamisen teknologiasovellutukset, esimerkiksi LON-ratkaisu (Local Operating Network). Kouluun rakennettuun yhteen LON-väylään ahdettiin kulkemaan valaistusta, luokkahuoneiden hiilidioksidimäärää, lämpöä ja liikettä koskeva data.

LonWorks-teknologia ja sen tiedonsiirtomallit perustuvat verkkomuuttujiin. Tämä järjestelmä osoittautui ongelmalliseksi ja herkäksi sähkömagneettisille häiriöille. 1 250 Mb/s -nopeuden LON-väylä toimi datamäärän siirrossa suorituskyvyn äärirajoilla, mikä aiheutti omia ongelmiaan.

Toiseksi useiden eri anturien yhteinen väylä oli viidakko, jota säätivät yksi kerrallaan eri yksiköiden huoltajat, ja samalla sotkivat toisten toimintojen säätöjä. Koulun kiinteistönhoitaja Kimmo Riikonen sanoo, että säädöt eivät pysyneet, ja ne sotkivat toisensa. Myös järjestelmän määräaikainen huolto ja kalibrointi osoittautuivat niin hinnakkaiksi, että ne söivät kustannustehokkuuden LONin käytöltä.

Uusi ohjausstandardi kuivaa kyyneleet 

Ilman ohjauksen käyttökohteesta saatavaa arvokasta tietoa reaalisista ongelmista ymmärrettävästi teknologian kehitystyö ei ole vahvalla perustalla. Tähän kiinnitti huomiota jo Kari Pulkkinen TKK:lle tekemässään diplomityössään Sähköisen talotekniikan haasteista. Nyt Sähköisen talotekniikan osaamis- ja kehittämiskeskuksen kehitysinsinöörinä toimiva Pulkkinen on varsin tyytyväinen tapahtuneeseen automaatiokehitykseen, eritoten avoimeen oBix-rajapintastandardiin, joka toimii internetissä selainpohjaisesti.

Pulkkinen itsekin myöntää, että tyytyväisyys olemassa oleviin taloautomaation mittaus- ja ohjaustietoja välittäviin järjestelmiin ei yleisesti ottaen ole ollut hääppöistä.

”Ei näihin kovinkaan tyytyväisiä ole oltu, se on myönnettävä.”

Nyt toiveet ovat korkealla, sillä nettiteknologia on toimintavarmaa ja suhteellisen yksinkertaista.

”Taloautomaation käyttäjien yhteisenä tarpeena on helppokäyttöinen, turvallinen, toimintavarma kiinteistöhallintajärjestelmä, jolla voidaan webin yli ohjata kaikkia itsenäisiä alajärjestelmiä”, Pulkkinen sanoo.

Taloautomaation rakentaminen julkisiin kohteisiin alkoi 1990-luvun lopulla. Mahdollisten järjestelmään tapahtuvien laajennusten tai korjausten takia vaihdettavien osien yhteensopivuus ajallisesti, niin taakse kuin eteenpäin, on erittäin vaikeaa ennakoida. Vaikkapa vain jonkin sinällään pienen toimenpiteen yhteydessä tapahtuva yksittäisen osan automaattinen päivitys saattoi hankaloittaa koko systeemin toimintaa, ellei koko muutakin järjestelmää kyetä samalla päivittämään.

Valmistajien omat sovellukset vaikeuttavat yhteensopivuutta 

Rakennuksen valaistuksen, ilmanvaihdon ja kulunvalvonnan väyläohjauksessa käytetään pääasiassa standardoituja avoimia tekniikoita, kuten MatiBUS:ia (ei täysin avoin), eurooppalaisten yritysten yhteistyönä syntynyttä EHS:ää, saksalaisen Siemens-yhtiön kehittämää EIB:tä sekä LonWorks:iä. Kaikista näistä on kertynyt kokemusta, ja vaikka ne ovat avoimia lähdekoodiltaan, eri valmistajien tekemät omat sovellukset ovat vaikeuttaneet yleistä yhteensopivuutta standardin sisällä. Eritoten tämä koskee LON-väyläohjausjärjestelmää.

Puhuttaessa KNX:stä ja EIB:stä käytännössä kyse on kuitenkin samasta asiasta. Teknologian nimen muutos tapahtui, kun EIB, EHS ja BatiBUS yhdistyivät yhtenäiseksi standardiksi. Kaikki markkinoilla olevat KNX-tuotteet voidaan yhdistää keskenään.

Avoin järjestelmä tarkoittaa, että kaikilla laitevalmistajilla on mahdollisuus tehdä järjestelmään sopivia laitteita, avoimuuden – kun siitä pidetään kiinni – on määrä taata, että useiden laitevalmistajien myötä hintakilpailu toimii.

Reijo Holopainen, teksti ja kuva 

Kirjoitus on tiivistelmä Sähköala-lehden numerossa 11/2009 julkaistusta laajemmasta artikkelista.