Sähköasentajat joutuvat usein tekemään sähkötöitä jännitteisissä kohteissa, vaikka kohteen pitäisi olla jännitteetön. Tilaajan vaatimukset häiriöttömyydestä ja asentajien haluttomuudesta kuulla negatiivista palautetta häiriön aiheuttamisesta menevät turvallisuusasioiden edelle. Nämä tulokset selviävät Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) turvallisuustekniikan laitoksella tehdystä tutkimuksesta.

 Sähkötyömailla koetaan monesti, että jännitettä ei voi syystä tai toisesta katkaista. Työn tilaajan vaatimukset tuotannon häiriöttömyydestä ja asentajien halu olla kuulematta negatiivista palautetta häiriön aiheuttamisesta niin teollisuudelta kuin kuluttajilta menevät turvallisuusasioiden edelle.

 Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että sähköalan ammattilaiset ovat itsekin sisäistäneet ajatuksen, että sähköjä ei aina voi ottaa pois. Syinä sähköt päällä työskentelyyn ovat muun muassa taloudelliset tekijät, kiire, asenteet ja painostus häiriöttömyyteen. Olisi kuitenkin hyvä myös pysähtyä ajattelemaan sitä, millaisia seurauksia aiheutuu, jos jotain vakavaa sattuu.

 Turvallisuustekniikan laitoksella on vuodesta 2003 tutkittu sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa oli mukana satoja sähköalan ammattilaisia, jotka osallistuivat kyselyyn, yksilö- ja ryhmähaastatteluihin sekä työn havainnointiin.

Tapaturman syynä usein jännitteisyys

 Kyselyn vastaajille sattuneiden pahimpien sähkötapaturmien taustalla oli useimmiten syynä työkohteen yllättävä jännitteisyys, vahinkokosketus jännitteiseen osaan tai tekninen vika. Yli puolet vastaajille sattuneista tapaturmista olisi ollut estettävissä ohjeiden ja säädösten mukaisilla turvallisilla työtavoilla: työkohde tehdään jännitteettömäksi, jännitteettömyys todetaan, jännitteen kytkentä estetään ja kohde työmaadoitetaan tarvittaessa.

 Tutkimuksesta selviää, että sähköiskun saaneet eivät läheskään aina käy lääkärissä tarkistuttamassa terveydentilaansa, vaikka seuraukset olisivat sitä ehdottomasti vaatineet. Tämä kertoo siitä, että tapaturmien merkitystä ja vakavuutta vähätellään tai ei haluta myöntää omia tai muiden työntekijöiden virheitä. Voidaankin olettaa, että kaikki sattuneet tapaturmat eivät tule työnantajaorganisaation tietoon, saati sitten viranomaisten.

Kiire vaanii kireissä aikatauluissa

 Kiire on sähköalan ammattilaisten suurimpia työturvallisuusriskejä sekä yksi suurimmista syistä turvallisten työtapojen laiminlyöntiin. Sähköalan ammattilaisille ja heidän esimiehilleen tehdyistä haastatteluista selviää, että kiireen syitä ovat muun muassa liian kireät aikataulut, painostus nopeaan työntekoon ja lyhyisiin katkoihin sekä ongelmat suunnittelussa, työnjaossa ja töiden organisoinnissa.

 Kiireen mainittiin olevan osittain myös itse aiheutettua. Kiireen lisäksi ammattilaiset pitivät suurina työturvallisuusriskeinä yksintyöskentelyä, työskentelyolosuhteita, huonoa asennetta turvallisuuteen, riskeihin tottumista sekä tietoista riskinottoa.

Tiedonkulun puute vaaratekijänä

 Viime aikoina on paljon puhuttu yhteisten työpaikkojen turvallisuudesta, niinpä tässä tutkimuksessa selvitettiin sähköalan yhteisten työpaikkojen turvallisuusongelmia. Suurimpana tekijänä nousi esille hieman yllättäen maallikoiden (sähköalalla täysin ammattitaidottomat henkilöt) toiminta. He eivät ymmärrä sähkön vaaroja ja toimivat työpaikoilla riskialttiisti. Maallikot saattavat tehdä sähkötöitä luvatta tai kytkeä jännitteet päälle arvaamattomasti, esimerkiksi taukojen aikana.

Toisena suurena tekijänä nousi esille tiedonkulku urakkarajoilla. Urakkarajat ovat usein paperilla selkeän tuntuiset, mutta kentällä rajapinnat eivät ole yhtä selkeitä. Myös ulkomaalaiset työntekijät mainittiin yhteisten työpaikkojen turvallisuustekijänä, erityisesti talotekniikka-alalla. Yhteisen kielen puuttuminen ja erot totutuissa toimintakulttuureissa aiheuttavat ongelmia.

Turvallisuutta voi parantaa yhdessä

 Yhteisten työpaikkojen sähkötyöturvallisuutta voidaan parantaa monella tavalla. Sähköturvallisuusasiat tulee ottaa mukaan puhuttaessa turvallisuudesta ja työturvallisuudesta. Maallikkoesimiehille pitäisi antaa sähkötyöturvallisuuskoulutusta, jotta he osaisivat vaatia turvallisia työtapoja työpaikoilla.

 Työaikataulut ja vastuualueet pitäisi suunnitella yhdessä työntekijöiden kanssa. Työpaikkojen toimintatavat kaipaavat selkiyttämistä. Vieressä työskentelevien kanssa tulisi sopia toimintatavoista, jotta samanaikainen työskentely ei aiheuta riskejä toiselle.

 Esimiesten tulee kieltää maallikoita tekemästä sähkötöitä ja puuttua heti, jos kieltoa ei noudateta. Asentajien antamilla kielloilla ei ole vaikutusta maallikoihin, joten kieltojen pitäisi tulla esimies- ja organisaatiotasoilta. Turvallisten työtapojen valvonnan tehostaminen on keskeisessä roolissa.

 Tutkimuksen perusteella voidaan nostaa esille monenlaisia keinoja turvallisuuden parantamiseen. Osa niistä on hyvinkin yksinkertaisia toteuttaa ja kustannuksiltaan pieniä. Turvallisuustyö ja turvallisuuden edistäminen vaativat kuitenkin pitkäaikaista ja johdonmukaista työtä. Sähköalan töitä on hyvin monenlaisia, ja niitä tehdään vaihtelevissa olosuhteissa ja hyvin erilaisissa organisaatioissa. Tästä syystä yksittäisten ehdotusten antaminen ei ole järkevää.

Kolme keinoa ehkäistä tapaturmia

 Tutkimuksen tuloksena nousi esiin kolme suurempaa teemaa, joihin sisältyy keskeisimmät keinot ennaltaehkäistä sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmia:

•                    Kiireen ja kiireen tunteen poistaminen
•                    Asenteisiin vaikuttaminen turvallisia työtapoja korostamalla
•                    Yrityksen sähköturvallisuustason nykytilan selvittäminen

 Tutkimuksen myötä on kerätty merkittävästi uutta tietoa sähköalan ammattilaisten tämänhetkisestä sähkötyöturvallisuustasosta Suomessa. Pääosin tieto on saatu parhaasta mahdollisesta lähteestä eli sähköalan ammattilaisilta itseltään. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää eri tahojen toimesta sähkötyöturvallisuuden kehittämisessä.

 Tutkimuksen loppuraportti on julkaistu TUKES-julkaisuna ja se on luettavissa pdf-muodossa internet-osoitteessa www.tukes.fi (tietopalvelut, TUKES-julkaisut).

 Tutkimuksen rahoittivat Työsuojelurahasto, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Turvatekniikan keskus ja Tampereen teknillinen yliopisto. Rahoittajien edustajien lisäksi tutkimuksen ohjausryhmään kuuluivat Sähköalojen ammattiliitto ry:n, Sähköinsinööriliitto ry:n, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n sekä Energiateollisuus ry:n edustajat.

Teksti: Johanna Pulkkinen, Tampereen teknillinen yliopisto
Kuva: Pertti A. Mäkinen

Artikkeli on julkaistu Sähköala-lehden numerossa 12/2006