Mitä vaaroja on jännitteisessä laitteistossa tehtävässä työssä? Puhuttaessa sähkön vaaroista, tarkoitetaan niillä yleensä sähköisku-, valokaarivaaroja tai sähkö- ja magneettikenttien aiheuttamia vaaroja.

Tekemällä luvallisia jännitetöitä voidaan helposti suojautua sähköisku- ja valokaarivaaroilta ja tehdä työ turvallisesti. Vaarat ovat pahimmillaan vanhoissa sähkölaitteistorakenteissa, joissa kosketussuojaus on vajavainen tai puuttuu kokonaan. Tällaisia ovat avokojeistot ja osittain kosketussuojatut rakenteet.

Uudet kojeistot ja keskukset ovat usein vähintään sormisuojattua rakennetta (IP 2X) tai parempia, näissä kohteissa sähköiset vaarat on eliminoitu minimiin. Samoin yksikkö- tai riviliitinlähdöillä varustetussa laitteistossa työnteko on turvallista.Turvallisuuden kannalta ongelmallisimpia ovat vanhat laitteistot, jotka ovat käytössä vielä useita vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Jännitetyön teko ei ole salatiedettä, vaan lähinnä terveen järjen, oikeiden työkalujen ja henkilökohtaisten suojavälineiden käyttöä. Omaamalla oikean asenteen, käyttämällä jännitetyökaluja, oikeita työmenetelmiä, tilapäisiä eristeaineisia suojia ja henkilökohtaisia suojaimia, jännitetyön tekijä suojaa sekä itsensä että ympäristönsä käyttöjännitteisessä laitteistossa tapahtuvassa työssä.

Jännitetöiden teko ei ole liian hankalaa

Jännitetöiden teko määriteltiin koulutusta vaativaksi työksi, jota piti tehdä työryhmässä, jossa oli vähintään kaksi jännitetyökoulutuksen saanutta sähköalan ammattihenkilöä. Kahden henkilön työryhmän järjestäminen koettiin hankalaksi, ja yleensä yrityksessä ohjeistettiin siten, että jännitetöitä ei tehdä lainkaan.

Ainoastaan teollisuus, jossa tuotanto oli jatkuvaa, koulutti jännitetyöntekijöitä. Rakennusten sähköasennuksissa saatiin sähkökatko aikaan tarvittaessa lähes aina, jos sitä haluttiin. Luvatonta jännitetyötä kuitenkin tehtiin kiireen varjolla säännöllisesti, mutta isommilta tapaturmilta vältyttiin.

Uusittu sähkötyöturvallisuusstandardin 2. painos antaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä useimpia varsinaisia jännitetöitä yksin. Tällöin jännitetyön teon aloituksen kynnys on alhaisempi kuin ennen. Standardissa on samoin määritelty selkeästi jännitteiseen osaan kohdistuvat toimenpiteet, jotka eivät ole varsinaisia jännitetöitä ja näin ollen eivät edellytä jännitetyökoulutusta.

Itse työssä jännitetyökäsineiden ja silmikon käyttö hankaloittaa hiukan työntekoa, mutta vastaavasti antaa tekijälle perusturvallisuuden tunteen, jolloin työ kokonaisuutena sujuu suhteellisen nopeasti. Lisätietoa jännitetöistä ja jännitteiseen osaan kohdistuvista toimenpiteistä on saatavissa STUL:n julkaisemassa jännitetyöoppaassa.

Jännitetyöt työntekijän kannalta

Työn varsinainen tekijä saa jännitetyökoulutuksessa tietää ne periaatteet, joiden mukaan tulee oikeaoppisesti toimia. Jännitetöiden teko edellyttää niiden ohjeistamista yrityksessä työkohtaisin ohjein. Samalla tulee varmistua siitä, että työkalut vastaavat standardia SFS-EN 60 900 ja jännitetyökäsineet standardia SFS-EN 60 903.

Valokaarivaarallisissa paikoissa tehtävässä työssä edellytetään näiden lisäksi kasvojensuojainta (silmikkoa) ja EN 531 mukaista kuumatyöhön tarkoitettua suojavaatetusta. Tärkeintä tekijän kannalta on asennemuutos. Sähkötyötä ei tehdä vaarallisissa paikoissa muuta kuin jännitetyön edellyttämällä tavalla. Kiireen aiheuttamia puolitöitä ei tule sallia itselleen eikä muille.

Jännitetyöt työnantajan kannalta

Jännitetyön teosta yrityksessä päättää ja on vastuussa työnantaja. Yrityksen sähkötöiden johtaja hoitaa käytännön järjestelyt, joihin kuuluvat muun muassa erilaisten jännitetöiden ohjeistaminen, jännitetyökoulutuksen järjestäminen valituille henkilöille, jännitetyö- ja suojavälineiden hankinta sekä itse tekemisen valvonta.

Yrityksen siirtyessä jännitetöiden tekoon on syytä tiedottaa siitä kaikille yhteisesti myös niille, jotka eivät sitä aluksi tee. Tilaisuudessa käydään yhteiset pelisäännöt läpi yrityskohtaisen ohjeen pohjalta ja laaditaan nimilista jännitetyöntekijöistä.

Jännitetyön tekijöiden oikeus tehdä jännitetöitä on hyvä tarkistaa vuosittain. Säännöllisesti jännitetöitä tekevien koulutus tulee uusia viiden (5) vuoden välein. Yrityksen sähkötöiden johtaja ja työnjohto ovat avainasemassa ohjeiden noudattamisen valvonnassa.

Oikein tehty ja turvallinen jännitetyö on investointi, johon yrityksen johdon tulee ja kannattaa sitoutua sekä järjestää olosuhteet asianmukaisiksi.

Tulevaisuuden näkymiä

Tulevaisuudessa jokaisella sähkötyöntekijällä tulisi olla mahdollisuus käyttää henkilökohtaisia jännitetyökäsineitä (500 V tai 1 000 V) ja tarvittaessa tilapäisiä eristeaineisia suojia kiinnityspyykkipoikineen tehdessään sähkötyötä suojaamattomassa laitteistossa. Näiden käytön avulla voidaan varsinaisen jännitetyön teko useimmissa tapauksissa välttää kokonaan.

Useimmiten suojaimia käyttämällä sähkötyö muuttuu turvalliseksi lähityöksi, ja varsinaisia jännitetöitä ei tarvitse tehdä lainkaan. Jännitteisessä laitteistoissa tehtävissä sähkötöissä käsineiden ja tarvittava tilapäissuojien käyttö tulisi opettaa jo sähköalan peruskoulutuksessa kaikille, mutta ainakin sähkövoima-alan töitä tekeville henkilöille. 

Suojainten käyttö yksistään ei kuitenkaan poista varsinaisten jännitetöiden teon välttämättömyyttä, vaan tietylle määrälle henkilöstöä, ellei jopa kaikille, tulee tarvittaessa antaa myös jännitetyökoulutus.

Teksti ja kuvat: Pertti A. Mäkinen

Kirjoittaja toimii Sähköinfo Oy:ssä sähkötyöturvallisuus-, jännitetyö- ja työturvallisuuskorttikouluttajana. Artikkeli on tiivistelmä Sähköala-lehden numerossa 10/2007 julkaistusta kirjoituksesta.