Toteamalla työkohteen jännitteettömyys aina ennen varsinaisen sähkötyön alkua, moni läheltä-piti-tapaus jäisi tapahtumatta – sähkötöiden turvallisuus paranee oleellisesti. Sähköalan ammattihenkilö tekee näin aina!

Jännitteettömyyden toteaminen tulee tehdä aina ennen kuin kosketaan fyysisesti sellaisiin rakenteisiin, joissa voi olla jännite. Työskenneltäessä pienoisjännitteillä (0 – 50 V a.c. tai 0 – 120 V d.c.) sähköiskun vaaraa ei ole, mutta oikosulku kyseisillä jännitteillä voi aiheuttaa voimakkaan valokaaren ja työntekijälle pahoja palovammoja. Esimerkiksi oikosulku pienessäkin akustossa on aina vaarallinen.

Pienjännitealueella jännitteet välillä 50 – 1000 V a.c. ja 0 – 1500 V d.c. ovat aina ihmisille ja eläimille vaarallisia, sillä nämä jännitteet pystyvät syöttämään tarpeeksi suuria vikavirtoja, jotka ovat vaarallisia sähköiskun saajalle.

Usein myös valokaarivaara on olemassa varsinkin silloin, kun työskennellään energialähteen lähellä, joko jakelumuuntajaa tai akustoa. Jotta näiltä pahoilta onnettomuuksilta vältytään, jännitteettömyyden toteaminen tehdään aina ennen varsinaisiin sähkötöihin ryhtymistä.

Sähkötyöturvallisuusstandardin vaatimukset

SFS 6002 kohdan 6.2.3 mukaan ”Jännitteettömyys pitää todeta sähkölaitteiston kaikista navoista työalueella tai niin lähellä työaluetta kuin on käytännössä mahdollista”. Samalla standardi korostaa myös paikallisia ohjeita, joilla varmistetaan jännitteettömäksi teko ja joissa määritetään sekä laitteiston omien että erillisten jännitteenkoettimien käyttö. Tarvittavien ohjeiden laadinnasta vastaa käytännössä käytönjohtaja tai sähkötöiden johtaja.

Täysin uusi asia standardin 2. painoksessa on se, että jännitteettömyys on varmistettava uudelleen ennen töiden jatkamista silloin, kun työ on keskeytetty ja poistuttu työkohteesta, eikä työkohdetta ole voitu valvoa itse tai työtä tekevän työryhmän toimesta. Tietyissä tilanteissa riittää se, että varmistetaan onko työkohde edelleen työmaadoitettu.

Jännitteettömyyden toteaminen

Rakennusten sähköasennuksia tekevälle sähköalan ammattilaiselle jännitteettömyyden toteamiseen varmin väline on 2-napainen jännitteenkoetin. Jännitetason näyttö voi olla osoitinnäyttö (Duspoli) tai LED-näyttö tai niiden yhdistelmä.

Jännitteettömyyden toteamiseen muita hyviä välineitä ovat yleismittarit, yhdistetyt jännite-, jatkuvuus- ja virtatesterit sekä yleismittarin yhteydessä olevat kosketuksettomat jännitteenkoettimet. Mittavälineiden turvaluokituksen tulee aina olla vähintään CAT III (tai CAT IV), silloin kun työskennellään jakelumuuntajan jälkeisissä asennuksissa.

Pienjännitteellä (0…1000 V) on käytössä myös jännitteenilmaisimia, jotka ovat helppokäyttöisiä: eristetyllä kärjellä kosketetaan kytkentärimaa, pistorasiaa tai johdinta. Kärjen hehkuessa punaisena ja merkkiäänen kuuluessa kohde on jännitteinen. Nämä jännitteenilmaisimet on mielestäni tarkoitettu lähinnä maallikoiden kotikäyttöön.

Jännitteenkoettimen valinta

Jännitteenkoetinta hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin asioihin:
-          Koettimen nimellisjännite on riittävä niihin jännitteisiin mitä yleensä koetat, esimerkiksi 750 V tai 1000 V. Tällöin voi koettaa ei vain 400 V vaan myös 690 V jakeluverkossa. Jännitteenkoettimen turvallisuus 1000 V verkossa on varmistettava valmistajalta.
-          Koettimen kategoria tulee olla vähintään CAT III (tai CAT IV). Koetin on tarkoitettu tällöin jakelumuuntajan jälkeisiin asennuksiin ja kestää paremmin verkosta tulevat mahdolliset jännitepiikit.
-          Mikä on jännitetason näyttömuoto; LED + digitaalinäyttö, osoitinnäyttö tai pelkkä LED-näyttö.
-          Pystyykö koettimella mittaamaan/toteamaan sekä vaihto- että tasajännitteitä.
-          Onko koettimessa apuvalo pimeässä koettamista varten?
-          Voiko koettimella tehdä vaihejärjestyksen (kiertosuunnan) L1-L2-L3 varmistuksen?
-          Voiko koettimella varmistaa jatkuvuuden (galvaanisen yhteyden, toimii soittokellona)?

Jännitteettömyyden toteaminen pelastaa ikäviltä yllätyksiltä. Tutkittaessa Turvatekniikan keskuksen, TUKESin Varo-rekisteriä havaitaan, että 5 – 40 prosenttia vuosittaisista TUKESille ilmoitetuista sähköalan läheltä piti -tilanteista jäisi sattumatta, jos jännitteettömyyden toteaminen tehtäisiin aina ennen töiden alkua.

Teksti ja kuvat: Pertti A. Mäkinen

Kirjoittaja toimii turvallisuuskouluttajana Sähköinfo Oy:ssä. Palautetta kirjoittajalle voi antaa sähköpostitse pertti.makinen@sahkoinfo.fi

Artikkeli on tiivistelmä Sähköala-lehden numerossa 12/2008 julkaistusta kirjoituksesta.