Yrityksen turvallisuuskulttuuri ja työntekijöiden asenteet ovat tärkeitä sähkötyötapaturmien raportoinnissa ja ennaltaehkäisyssä.

Tampereen teknillisen yliopiston Teollisuustalouden laitoksen Turvallisuuden johtaminen ja suunnittelu -yksikössä on vuoden alussa alkanut hanke ”Vaarallisten työskentelytapojen ennaltaehkäisy sähkötöissä”. Hankkeen taustalla on syksyllä 2006 päättynyt tutkimus ”Sähköturvallisuuden kehittäminen ja sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmat”.

Tämä sähkötyötapaturmaselvitys on osa jatkotutkimushanketta. Sen muita vaiheita ovat viime keväänä toteutetut sähköalan ammattilaisten haastattelut sekä internetiin tuotettavan sähkötyöturvallisuustietopaketin kehittäminen. Hanketta rahoittavat Työsuojelurahasto, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus ja Tampereen teknillinen yliopisto.  Hanke päättyy 1.9.2009.

Sähkötyötapaturmien raportointi

Vuosina 2003-2006 Tukesin tietoon on tullut 82 ammattilaiselle sattunutta sähkötyötapaturmaa. Samaan aikaan Tapaturmavakuutuslaitosten liiton (TVL) tietorekisteriin on kirjattu 258 vastaavaa tapausta. Vuosina 2003-2006 Tukesille ilmoitettujen sähkötyötapaturmien määrä on ollut vain 23-45 % TVL:n tietorekisteriin kirjatuista sähkötyötapaturmista, vaikka sähköturvallisuusasetuksen mukaan viranomaisilla ja verkonhaltijoilla on velvollisuus ilmoittaa sähkötyötapaturmista Tukesille.

Tämän hankkeen ja aiemman tutkimuksen mukaan vain osa tapaturmista kirjataan virallisiin tilastoihin ja suuri osa jää raportoimatta. Sattuneista tapaturmista ei mielellään puhuta eikä niitä aina raportoida. Tyypillisesti vain vakavimmat tapaukset ja lääkärissäkäyntiin johtavat tapaukset tulevat esille. Tapausten taustalla on usein sääntöjen vastaista toimintaa, eikä omia virheitä haluta tuoda julki.

Ammattilaisten sähkötyötapaturmat

TVL:n www-tietopalvelun kirjattujen vahinkokuvauksien mukaan suurin osa sähkötyötapaturmista sattuu rakentamisen toimialalla, ks. kuva 1. 

Kun tarkastellaan sähkötyötapaturmien vakavuutta ja niiden aiheuttamia poissaoloja, suhteellisesti eniten vakavia tapaturmia sattuu energia-alalla, ks. kuva 2.

Tilastojen mukaan suhteellisesti eniten vakavia tapaturmia sattuu yli 40-vuotiaille, ks. kuva 3.

Vakavimmat, kuolemaan johtaneet sähkötyötapaturmat ovat sattuneet 50-59-vuotiaiden ikäluokassa. Sähkötyötapaturmassa vahingoittuu tyypillisesti sormet ja kädet (43 %) tai useat kehon alueet (37 %), ks. kuva 4. Silmät ja kasvot vahingoittuivat 8 %:ssa raportoiduista sähkötyötapaturmista.

TVL:n tietopalvelun vahinkokuvauksista ei yleensä käy ilmi tapahtuman syytekijä, eikä niiden perusteella voida tarkemmin analysoida vahinkoon johtaneita syitä. Vahinko­kuvauksiin kirjattuja syytekijöitä ovat esimerkiksi:

• asennustyö tai vian selvittely jännitteisenä

• työkalun lipsahdus

• käsi osui jännitteiseen johtoon tai osaan

• meni liian lähelle jännitteisiä osia

Sähkötyötapaturmiin johtaneita syitä

Vuosina 2003-2006 TTY:llä toteutetun tutkimuksen mukaan sähköalan ammattilaiset pitävät kiirettä ja työpaineiden lisääntymistä suurimpana työturvallisuusriskinä. Kiire aiheuttaa laiminlyöntejä, joista seuraa vaaratilanteita. Jännitteettömyyden toteaminen tai työmaadoittaminen saattavat jäädä kiireessä tekemättä. Kuitenkin juuri kiireessä tulisi turvallisuusasioiden korostua entisestään. Muina syinä ei-turvalliseen työskentelyyn nähtiin ohjauksen puute, tietämättömyys ja oma asenne.

Vuosina 2003-2007 Tukesin VARO-rekisteriin kirjatuista tapaturmista noin 75 %:ssa välitön syytekijä oli virheellinen toiminta. Virheellinen toiminta voi johtua esimerkiksi kiireestä, puutteellisesta perehdyttämisestä ja ohjeistamisesta, varomattomuudesta, työkalun tai osan lipsahduksesta tai toisen aiemmin tekemästä työvirheestä, ks. kuva 5.

Aiemman vaiheen työvirheeseen asentaja ei voi yleensä varautua muuten kuin yleisellä huolellisuudella. Tapaukset olivat sellaisia, että niissä ei ollut syytä tai tarvetta muuten todeta jännitteettömyyttä. Tapaukset ovat olleet esimerkiksi aiemmin tehtyjen asennusten kytkentävirheitä, jotka ovat tulleet esiin muutoksia tehtäessä. Muutamassa tapauksessa keskukseen on jäänyt jotain ylimääräistä, johdonpätkiä tms, joka on myöhemmin aiheuttanut oikosulun keskuksessa.

Kun tapaturman syynä oli oma ja toisen työvirhe yhdessä, tapahtui samanaikaisesti kaksi virhettä, jotka yhdessä johtivat onnettomuuteen. Jännite oli olemassa erehdyksessä tai toisen tekemän kytkentävirheen seurauksena ja jännitteettömyyttä ei varmistettu, vaikka olisi pitänyt. Useimmat näistä tapauksista olisi voitu estää varmistamalla aina työkohteen jännitteettömyys.

Miten sähkötyötapaturmia voitaisiin vähentää?

Sähkötyötapaturmien tapaturmakuvausten perusteella voidaan etsiä keinoja, joilla sähkötyötapaturmia voidaan vähentää. Tutkituista sähkötyötapaturmista noin puolet olisi voitu estää varmistamalla työkohteen jännitteettömyys, kun työ oli tarkoitus tehdä jännitteettömänä (ks. kuva 6).

Noin 40 % tapaturmista olisi voitu estää tekemällä työ kokonaan jännitteettömässä laitteistossa, kun tapaturman sattuessa työ tehtiin jännitteisenä. Jos jännitettä ei olisi kuitenkaan voitu katkaista, onnettomuus olisi voitu estää noudattamalla jännitetyö- ja lähityöohjeita. Vain joka kymmenes tapaturma oli ns. vahinko, joka olisi voitu estää vain olemalla huolellisempi.

Johtamisen ja esimiestyön merkitys sähkötyöturvallisuuden edistämisessä

Tärkeää on se, miten johto ja esimiehet suhtautuvat turvallisuuteen, esimerkiksi kiireeseen, riskinottoon, turvallisiin työtapoihin ja suojainten käyttöön. Kun johto osoittaa näkyvästi sitoutumisensa turvallisiin menettelytapoihin, voidaan sitä kautta vaikuttaa myös työntekijöiden käyttäytymiseen ja asenteisiin. Vaarallisten työskentelytapojen ennaltaehkäisy sähkötöissä -hankkeen tutkimusraportti on luettavissa verkossa osoitteessa http://turva.me.tut.fi/tutkimus/Vaarallisten/.

Teksti: Sari Tappura ja Johanna Pulkkinen

Sari Tappura, DI, toimii tutkijana ja Johanna Pulkkinen, DI, assistenttina Tampereen teknillisen yliopiston Teollisuustalouden laitoksessa.

Artikkeli on tiivistelmä Sähköala-lehden numerossa 12/2008 julkaistusta kirjoituksesta.