Kylmäalan töitä tehdään rakennustyömaalta yksityishenkilön asuntoon, maassa ja katolla
– työskentelyolosuhteet ja vaarat siis vaihtelevat kohteen mukaan. Työkohteena huolto­töissä on usein myös myymäläympäristö, teollisuuslaitokset ym.

Kylmäalan töitä saa tehdä vain, mikäli toiminnanharjoittajat, vastuuhenkilöt ja asentajat ovat Turvatekniikan keskuk­sen (Tukes) rekisterissä. Kylmäalan päte­vyysrekisterissä ovat ne henkilöt, joille on myönnetty vastuuhenkilön ja/tai asentajan pätevyystodistus.

Asetus henkilösertifioinnista astuu voi­maan heinäkuussa 2011, johon mennessä kaikkien olisi saatava osoitettu pätevyys. Tällä hetkellä töitä saa tehdä siirtymäkau­den säännöksen mukaisesti eli yrityksessä pitää olla nimetty vastuuhenkilö, jonka alaisuudessa kylmäaineiden käsittelyyn liittyvät työt suoritetaan.

Kylmäalan urakoitsijarekisteristä voi teh­dä kylmälaiteliikkeiden hakuja toiminnan­harjoittajan nimen, vastuuhenkilön nimen, toimintaoikeuden ja kunnan avulla. Kyl­mäalan pätevyysrekisteristä voi tehdä vas­tuuhenkilön ja asentajan henkilöhakuja ni­men, toimintaoikeuden ja kunnan avulla.

Urakoitsijarekisterin hakutulos kertoo myös sen, onko kylmälaiteliikkeellä säh­köurakointioikeutta. Jäähdytys-, ilmas­tointi- ja lämpöpumppulaitteiden asen­nuksissa ja huolloissa tehdään usein sähkö­töitä, joissa vaaditaan sähköurakointioi­keus.

Kylmätyön turvallisuus

Tyypillisiä kylmäalan töitä ovat jäähdytys-, ilmastointi-ja lämpöpumppulaitteiden asennuksiin, huoltoon ja korjauksiin liitty­vät työt. Työt tehdään usein rakennustyö­maaolosuhteissa, yhteisellä työmaalla. Vaaran tai haitan aiheuttajia näissä töissä ovat varsinaiset kylmäaineet, laitteiston syöttöön ja ohjauksiin liittyvä sähkö, lait­teistojen kuljetukset ja nostot sekä itse asennustilanteet usein korkealla katolla tai seinällä.

Kylmäaineturvallisuus

Teollisessa kylmässä yleisin kylmäaine on edelleen ammoniakki, joka on syttyvää ja myrkyllistä. Ammoniakki ei ole kuiten­kaan kasvihuonekaasu. Tällä hetkellä on lisääntymässä voimakkaasti hiilidioksidin käyttö kylmäaineena, jonka käyttämisessä on myös omat vaaransa esimerkiksi kor­kean paineen vuoksi.

Kylmäaine on kemikaali, joka on joku ai­ne tai useiden aineiden seos (valmiste), esi­merkiksi joko pelkkä tetrafluorietaani tai tetrafluorietaani lisättynä oktafluoripro­paanilla ja isobutaanilla. Näiden turvalli­nen käsittely edellyttää tekijältään hyvää asiantuntemusta ja oikeaa käsittelytapaa.

Kylmäaineet ovat tavanomaisissa käyttö­olosuhteissa syttymättömiä, räjähtämättö­miä, lähes myrkyttömiä ja korroosioturval­lisia. Työntekijälle vaaraa voi aiheuttaa se, että höyry on jopa 6 kertaa raskaampaa kuin ilma ja saattaa syrjäyttää hapen suurissa vuodoissa.

Kylmäaineen höyry hajoaa jou­tuessaan kosketuksiin avotulen tai kuu­mien pintojen kanssa. Hajoamistulokset ovat myrkyllisiä, kitkeriä ja ärsyttäviä hap­pohöyryjä, jotka tosin normaaliaisteilla va­rustettu ihminen havaitsee melko nopeasti ja voi poistua kyseisestä tilasta ajoissa. Nestemäinen kylmäai­ne aiheuttaa pahoja paleltumisvammoja, johon ensiapu on raajan lämmittäminen normaaliin ympäristön lämpötilaan. Suo­jaukseen käytetään suojalaseja ja suoja­vaatetusta.

Sähkötyöturvallisuus

Kylmälaitteistojen sähkönsyöttö tapahtuu yleensä tavallisesta 400 V sähköverkosta, joko yksi- tai kolmivaiheisena syöttönä. Vikatilanteessa sähköisku saadaan ylei­simmin 230 V jännitteellä, sähköisku maa­ta vastaan. Koskettaessa yhtaikaa vaihe­johtimiin, sähköisku 400 V vikajännitteellä on myös mahdollinen. Kummatkin sähkö­iskutilanteet ovat hengenvaarallisia.

Yleinen sähkötyöturvallisuuskoulutus sovellettuna kylmätöihin on pakollinen kaikille kylmätöitä tekeville. Koulutukses­sa kerrataan sähkön vaarat ja kerrotaan suojautumisesta sähköisiä vaaroja vastaan. Oikea asenne, vastuunotto, opastus, eheät jännitetyökalut, luotettava jännitteenkoe­tin, sopivat henkilökohtaiset suojaimet ja oikeat työmenetelmät tekevät kylmätyön sähköosuudesta kuitenkin turvallisen.

Muu työturvallisuus

Isojen jäähdytys- ja lauhdutusyksikköjen turvallinen käsittely vaatii myös ammatti­taitoa. Apuvälineinä käytetään nostureita, nostimia, trukkeja, pumppukärryjä ja li­hasvoimaa. Näiden oikea-aikainen yhdis­täminen ja fysiikan lakien tunteminen on tärkeää ja jopa välttämätöntä.

Yksikön oikea tuenta tukikehikkoon siir­ron aikana on tärkeää samoin kuin taakan sidonta painopisteeseen nähden sekä oi­keiden, tarkastettujen nostoapuvälineiden käyttö nostotilanteissa.

Lauhduttimet asennetaan usein raken­nuksen katolle; työ tehdään siis korkealla. Putoamissuojaus on tällöin tärkeä toimen­pide. Työtä tehdään usein myös henkilö­nostimesta. Jos se on nivelpuomi- tai te­leskooppinostin, on myös käytettävä pu­toa missuojaimia.

Teksti: Pertti A. Mäkinen
Kuva: Dakota Lavento

Kirjoittaja toimii sähkötyöturvallisuus- ja turvallisuuskouluttajana sekä Suomen kylmä­liikkeiden liiton yhteyshenkilönä Sähköinfo Oy:ssä. Palautetta kirjoittajalle voi antaa suoraan sähköpostitse pertti.makinen(at)sahkoinfo.fi

Artikkeli on tiivistelmä Sähköala-lehden numerossa 5/2010 julkaistusta kirjoituksesta

Lisätietoa:

Tukesin ylläpitämät kyl­mäalan pätevyys- ja urakoitsijarekisterit