Yhä useampi urakoitsija on saanut eteensä suunnitelmia kiinteistön sisäjohtoverkon kaapeloinneista, missä vilahtelee mitä kummallisimpia termejä ja lyhenteitä. FYOVD2PMU, SM, OS2, 4x6 SML ja monet muut merkinnät aiheuttavat varmasti hämmästelyä työmaalla, ehkä jopa hivenen epätoivoisuutta. Kyse ei ole kuitenkaan mistään salatieteestä salakirjoituksineen vaan tavallisten optisen kaapeloinnin komponenttien ja ominaisuuksien nimityksistä.

Optisen kaapeloinnin asentamiseen kiinteistössä liittyy kuitenkin joitakin ”sudenkuoppia”, jotka on hyvä tiedostaa ennen kuin hommiin ryhtyy. Asennettavan kaapelin valintaan on syytä kiinnittää huomiota. Tärkeimmät seikat ovat kaapelin käyttökohde, kaapelin rakenne sekä kaapelin sisällä olevien optisten kuitujen määrä ja tyyppi.

Kaapelit voidaan jakaa karkeasti käyttökohteen perusteella kahteen eri kategoriaan: ulkokaapelit ja sisäkaapelit. Ulkokaapeleita käytetään rakennusten välisiin kaapelointeihin joko kanavaputkeen asennettuna tai vaihtoehtoisesti suoraan maahan asennettuna. Kanavaputkiin asennettaviksi suunnitellut ulkokaapelit eivät välttämättä sovellu suoraan maahan asennettaviksi. Ulkokaapelin asentamista sisätiloihin tulee välttää mm. sen huonomman paloturvallisuuden sekä käsiteltävyyden takia.

Kaapelin rakenne vaikuttaa lähinnä sen fyysiseen kestävyyteen sekä asennusominaisuuksiin. Yleisimmät valokaapeleiden rakenteet ovat kerrattu-, urarunko- ja ontelorakenne. Kaapelia valittaessa kohteeseen on hyvä vielä kerran tarkastaa suunnitelmakuvat. Rakenteeltaan vääräntyyppinen kaapeli voi hidastaa työn toteutusta tai pahimmassa tapauksessa estää asennustyön kokonaan. Erityisesti kiinteistön sisäisten kaapelointien valittu toteutustapa voi edellyttää tietyntyyppistä kaapelirakennetta esimerkiksi nousukaapelointiin.

Oleellista on myös tiedostaa kaapelin sisässä olevien optisten kuitujen tyyppi ja määrä. Optiset kuidut jakaantuvat yksimuotokuituihin (SM) ja monimuotokuituihin (MM). Asuinkiinteistöjen optisten kaapelointien asennuksissa on viestintäviraston määräyksen 25 E/2008 M myötä käytettävä yksimuotokuituja.

Kun on saatu valittua kohteeseen soveltuvat kaapelit, on aika aloittaa niiden asentaminen kiinteistöön. Valmistajan ilmoittamia raja-arvoja täytyy noudattaa. Tärkeimpiä ovat kaapelin pienin sallittu taivutussäde sekä suurin sallittu vetolujuus. Jopa hetkelliset taivutussäteen alitukset tai vetolujuuden ylitykset voivat aiheuttaa kaapelin rakenteissa pysyviä muutoksia ja sen myötä lyhentää niiden elinikää. Pahimmassa tapauksessa kaapelin sisässä olevat optiset kuidut saattavat vaurioitua, jolloin kaapeli täytyy yleensä vaihtaa uuteen.

Jotta kaapeleiden päättäminen liittimiin onnistuu, on kaapeleiden asennusten yhteydessä jätettävä riittävä työvara liitinasennuksille. ”Sähkömiehen työvara” ei valokaapelien kohdalla toimi, vaan on jätettävä vähintään kaksi metriä tai mieluusti jopa enemmänkin työvaraa.

Kaapelit on suositeltavaa päättää joko SC- tai LC-liittimillä. Valittua liitintyyppiä on syytä käyttää säännönmukaisesti koko kiinteistön kaapeloinnin alueella. Kiinteistöjen osalta kaapeleiden päättämiseen voidaan käyttää kuituhitsauskoneen lisäksi myös mekaanisia liitosmenetelmiä. Kuituhitsauskoneella saavutetaan yleensä hieman paremmat vaimennusarvot kuin mekaanisilla ratkaisuilla.

Ville Reinikainen, teksti 

Kirjoittaja on Sähköinfo Oy:n tekninen asiantuntija.

Kirjoitus on tiivistelmä Sähköala-lehden numerossa 5/2009 julkaistusta pidemmästä artikkelista.