Suomi ei mahdu verkonrakentajana kymmenen kärkeen maailmassa. Paine huipputehokkaan internet-kaapeloinnin vetämiseksi asuinkiinteistöihin on netin teräväpiirtoisten tv-lähetysten myötä kasvanut.
Lähivuosina saataville tulevat teknologiat vain lisäävät painetta saada 100 megatavuinen kaista olohuoneisiin saakka. Mutta optinen runkoverkko jakautuu alueellisesti epätasaisesti, ollen paikoin monikerroksinen. Taas toisaalla Suomessa ei ole valokuitua nähtykään.
Suomessa suuret teleoperaattorit kilpailevat keskenään ip-tv-kaapeliteräväpiirtolähetyksien välittämisessä, ja teletoimijat ovat ruuhka-Suomessa kaivaneet maahan kukin omat runkoverkkokaapelointinsa.
Monissa maissa, esimerkiksi Hollannissa on määräyksin estetty tämän tyyppinen päällekkäisten runkoverkkojen rakentaminen. Nyt tilanne on se, että paikoin tiuhaan asutussa Suomessa löytyy kolme tai neljä päällekkäistä valokuidun runkoverkkoa, mutta toisaalla laajoja alueita vielä odottaa ensimäistä valokuituaan. Ohjaamattomuus runkorakentamisessa on kostautunut, ja kaikki Suomen naapurit ovat edellämme.
10 - 15 suurinta kaupunkia optisen kuidun verkossa
”Käytännössä koko kaupunki-Suomi, ainakin 15 suurinta kaupunkia on jo valokuidun piirissä”, kertoo TeliaSonera Finlandin myyntijohtaja Esko Korkalo.
Voidaan sanoa: mitä etäämpänä valtateitä seurailevia runkoverkkoja ja solmukoneita asuintaajamat ovat, sitä epävarmemmiksi käyvät aikataulut valokuidun saapumisesta.
Oxfordin yliopiston tekemästä tuoreesta selvityksestä ilmenee, että Parhaat yhteydet -vertailussa Suomi jää sijalle 15. Ykkönen verkon kattavuudessa on Japani, mutta kakkostilalla tulee Suomen tavoin haja-asutettu Ruotsi. Kolmantena vertailussa on Hollanti. Latvia on vertailun neljäs, Liettua seitsemäs ja Tanska sijalla 8.
Valokuitua ja sitä tukevia talokeskuksia koskevalla määräyksellä kumotaan vasta kesäkuussa 2003 annettu määräys puhelinsisäjohtoverkoista. Tämä kuvaa muutoksen nopeutta, sillä valokuituyhteyden tarvetta ei aiemmin vielä näin selkeästi ymmärretty.
Nyt professori Raimo Kantola TKK:n tietoverkkolaboratoriosta jopa arvioi, että 5 – 10 vuodessa kaistan tarve on satakertainen nykyiseen nähden. Uudet laajakaistateknologiat ovat siksi jo kehitteillä.
Teräväpiirtoisen ip-tv-kuvan lisäksi teholinjaa pitkin kodin viihdekeskukseen tulee monikanavaääni, tätä nykyä se on Dolby Surrounder 5.1.
Kupariset pullonkaulat tulevaisuuden ongelma?
Jos rakennuksen sisäverkko ei ole myös valokuitua, kupariyhteydet jäävät pullonkaulaksi päätelaitteen ja talokeskuksen välille. Käytännössä sisäverkon kuparia ja runkoverkon optista kuitua voi vielä yhdistää spesifiä FTTB eli Fiber To The Building -välikeskusta käyttäen.
Määräyksen mukaan vaihtoehtoisesti voidaan talojakamosta kotijakamoon rakentaa FTTH-johtotie (fiber to the home). Tässä vaihtoehdossa kiinteistön rakenteisiin viedään optinen kuitu, mikä tarkoittaa myös laiteyhteensopivuutta optisen signaalin kanssa kodissa. Ratkaisu kestää tulevaisuuteen niin kauas kuin nyt voidaan nähdä.
Käsillä on suuri muutos
Seuraava askel on kuvan kolmiulotteisuus, joka teknologia näyttäisi tulevan sarjavalmisteina suoraan tukemaan teräväpiirtoista kuvatarkkuutta. 3D-efekti synnytetään ajamalla monikameratekniikan kuvat (3) päällekkäin. Näin yksinkertaistetusti sanottuna. Tavallisesti stereokuvan katsomiseen tarvitaan lasit.
Automatisoitu kolmiulotteisuus tv-kuvassa toimii ilman katselulaseja. Tämä taas on aina jonkin verran outo ensituttavuus. Kun stereokuvakokemukseen liitetään nyt vielä HD-tarkkuus, olemme nähneet tv:n tulevaisuuden.
Se mitä tulee komiulotteisen kuvan ja äänen jälkeen on arvoitus. Todennäköisesti nyt jo tuotteistettujen aivokäyttöliittymien uusi sukupolvi, ja niiden langaton supernopea tiedonsiirto (koneellinen telepatia) valtaavat markkinoita.
Jo kolmiulotteinen ääni on kuvan teräväpiirtoon verrattava mullistus. Siirtymä on samanlainen kuin monotoistosta siirryttiin stereoon 1960-luvun loppupuolella.
Teksti: Reijo Holopainen
Artikkeli on tiivistelmä Sähköala-lehden numerossa 11/2008 julkaistusta kirjoituksesta
