Siinä missä parempia kotiteattereita rakennetaan kenties hieman varakkaammalle väelle, kuuluu autohifin harrastajien joukkoon Ari Frontin mukaan enemmän todellisia musiikkifriikkejä.

– Autopuolella kaikki alkaa siitä, että joku ei osaa asentaa soitinta ja pyytää apua. Ääripää on, että joku osaa kyllä asentaa soittimet ja kaikki muutkin laitteet, mutta ääni ei miellytä, vaikka minkä olisi tehnyt, Front kertoo.

Hyvän äänentoiston rakentaminen meluisaan autoon on monimutkainen palapeli. Vaihtelevan taustahälyn peittämisen lisäksi on varmistettava, että eri taajuuksia toistavat kaiutinelementit ovat fyysisiltä sijoituksiltaan oikealla korkeudella äänialueeseen nähden. Toisaalta viiveiden sekä heijastuvien aaltojen suhteen on oltava mahdollisimman oikealla etäisyydellä korvista, kojetaulusta ja ääntä heijastavista ikkunoista.

Autojen äänentoisto rakennetaan yleensä erillisistä basso-, midbasso-, keskiääni- ja diskanttielementeistä. Helpommissa järjestelmissä jätetään midbasso pois, eli tehdään kaksitie-etupää.

– Kun kolme tai neljä elementtiparia pitää saada toimimaan autossa saumattomasti yhteen, niin vaikeaksi menee. Jos halutaan, että autosta tulee hyvin soiva, täytyy käydä kaikki paikat perusteellisesti läpi, Ari Front toteaa.

Tuhansien eurojen urakoita

Autoihin tehtaalla valmiiksi rakennetut kaiutinpaikat ja johdotukset riittävät harvoin alkua pidemmälle, kun pyritään täydelliseen äänentoistoon.

– Jos auton rakentamiseen laittaa sata tuntia aikaa, saa kotelot, äänieristykset, verhoilut ja kaapeloinnin aikalailla valmiiksi, mutta yhtään elementtiä ei välttämättä ole vielä kiinni. Kustannuspuolen ongelmana on, että jos sadalle tunnille laskee työajan ja -hinnan, niin puhutaan yleensä jo tuhansista euroista, Ari Front toteaa.

Frontin mukaan laadukkaiden autohifilaitteiden hintahaitari vaihtelee noin neljästä tuhannesta noin 14 tuhanteen euroon.

2 700 wattia Opel Vectraan

Ari Frontin vaimon autossa äänenlaadusta vastaavat DLS:n Nobelium-sarjan diskantit, Focalin 3’’ Utopia-sarjan keskiäänikauittumet, midbassona on Focalin 6,5’’ Utopia -sarja sekä subbarina alan ehdotonta huippua edustava Infinity Kappa Perfect 12VQ, joita voi tarvittaessa laittaa takakonttiin kaksikin kappaletta. Tällöin äänenpaine lisääntyy, mutta vastaavasti farmarin kuljetuskyvystä joutuu hieman tinkimään. Virheettömästä soundista ja loistavasta äänimaailmasta pääsee kuitenkin nauttimaan tällöin jopa 156 desibelin voimakkuudella.

Ääntä ei synny ilman tehoa. Vectrassa tehosta vastaavat SPL Dynamicsin suurimmat AB-luokan päätteet noin 2 700 watin teholla. Äänilähteenä on Pioneerin DEH P 88 RS viivesäädöillä ja legendaarisilla Burr Braun -lukupiireillä. Kokonaisuudessaan kaikki laitehankinnat, kaapelit ja eristemateriaalit maksoivat yhteensä noin 10 000 euroa. Lisäksi asennukseen ja auton äänieristyksen ja ääniominaisuuksien parantamiseen kului lukemattomia työtunteja, joille Front ei tässä tapauksessa ole laskenut hintaa.

Peruslaturi ei riitä tehotarpeisiin

Teho ei synny ilman virtaa, joten suurilla tehoilla ja äänenpaineilla auton normaali laturi ei riitä tuottamaan tyhjäkäynnillä riittävästi virtaa vahvistimille. Kahden laturin ja kahden akun virtajärjestelmää Front ei kuitenkaan halunnut alkaa rakentaa, vaan tässä vaiheessa alkuperäisen laturin tilalle vaihdettiin suurempitehoinen 165A laturi.

Lisäksi laturin kaapeleiden, päävirtakaapeleiden ja maadoitusten rinnalle asennettiin toiset 2 x 35mm²:n kaapeloinnit, jolloin virtapiirin kaikkien kohtien kokonaispoikkipinnaksi saatiin noin 100 mm². Tämäkään ei yksin riitä, vaan lisäksi vahvistimille pitää aina asentaa virtakannuksi hyvänlaatuisia virtakondensaattoreita 1farad/1000W.

Kaikista huolimatta suuremmilla äänenpaineilla tuppaa tulemaan ongelmia, jotka voi yrittää kiertää esimerkiksi pitämällä kuuntelun aikana auto käynnissä ja kohottamalla moottorin kierrosnopeutta.

Teksti: Mikko Arvinen

Kuvat: Mikko Käkelä