Sähköalalla työskentelevät joutuvat vuosi vuodelta enemmän tekemisiin standardien kanssa.

Standardit eivät ole lakeja, mutta standardeja voidaan käyttää ikään kuin lainsäädännön jatkeena. Esimerkiksi sähköasennusten turvallisuuteen liittyvät, vahvistetut standardit on julkaistu Turvatekniikan keskuksen sähkölaitteistojen turvallisuutta ja sähkötyöturvallisuutta koskevassa ohjeessa S-10.

Sähkötekniset standardit perustuvat kansainvälisiin IEC-standardeihin tai eurooppalaisiin CENELEC-standardeihin. Sähkö- ja elektroniikka-alan standardointijärjestö SESKO ry:n toimitusjohtaja Sinikka Hieta-Wilkmanin mukaan sähköasennuksia käsittelevien standardien uudistusvauhti vaihtelee vuosittain.

– Viime vuosi oli tällä puolella poikkeuksellisen aktiivinen. Vuoden aikana julkaistiin suomeksi kaikkiaan 71 standardia, joista 37 oli pienjänniteasennuksia koskevia standardeja, Hieta-Wilkman kertoo.

SESKO osallistuu kansainväliseen standardointityöhön ja saattaa kansainväliset standardit suomalaisiksi SFS-standardeiksi. SESKOn alla toimii 44 kansallista standardisoimiskomiteaa ja yli 80 seurantaryhmää, joihin kuuluu lähes 500 suomalaista asiantuntijaa.

– Minun mielipiteeni on, että tekniset komiteamme koostuvat Suomen parhaista sähköteknisen alueen asiantuntijoista, Hieta-Wilkman sanoo.

Yritys- ja oppilaitosyhteistyötä

Suomessa komiteoihin kuuluu asiantuntijoita yhteiskunnan eri alueilta: teollisuudesta, liike-elämästä, tutkimus- ja testauslaitoksista, viranomaisista, järjestöistä jne. Myös yritykset ovat aina osallistuneet aktiivisesti standardisoimistyöhön, ja omien etujen ajaminen on aina kuulunut olennaisena osana pelin henkeen.

Parin viime vuoden ajan SESKOn yhtenä tavoitteena on ollut standardien tekeminen entistä tutuimmiksi sähköalan opiskelijoille.

– Tavoitteena on, että nuoret saisivat paremman kosketuksen oman alansa standardeihin jo opiskeluaikana. Monet työnantajat ovat valitelleet, etteivät vastavalmistuneet tunne välttämättä lainkaan oman alansa standardeja, kun tulevat työelämään.

Tilanne on toivottavasti parantumassa, sillä parin viime vuoden aikana SESKO on kiertänyt kertomassa standardeista lukuisissa oppilaitoksissa ammattiopistoista ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin eri puolilla Suomea. Suuri osa tilaisuuksista on järjestetty yhteistyössä paikallisten standardisoimistyöhön osallistuvien yritysten kanssa.

Standardit haltuun koulutuksessa

SESKO on yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhdistys. SESKO ei myy itse laatimiaan standardeja tai standardikäsikirjoja, vaan julkaisemisesta ja myynnistä huolehtii Suomen Standardisoimisliitto SFS. Mitä enemmän standardien laadinnasta tulee korvauksia, sitä enemmän SESKO pystyy tukemaan kansainvälisiin standardointikomiteoihin osallistuvia. Myös työ- ja elinkeinoministeriö kanavoi SESKOn kautta matka-avustuksia teknisiin standardointikokouksiin osallistuville.

Myös Sähköinfo myy sähköteknisiä standardeja ja käsikirjoja, minkä lisäksi yritys kustantaa itse runsaasti säädösten ja määräysten käytäntöön soveltamista helpottavia oppaita. Esimerkiksi SESKOn valmistelema, viime vuoden marraskuussa ilmestynyt, yli 500-sivuinen SFS-600 -käsikirja pitää sisällään 37 eri standardia sähköasennusten perusperiaatteista ja suojausmenetelmistä. Muutosten omaksumisen helpottamiksi Sähköinfo julkaisi puolestaan oman, selvästi lyhyemmän ”SFS-6000 – Muutokset 2007” -oppaan, mihin on koottu ainoastaan standardisarjassa tapahtuneet muutokset.

– Sähköalan koulutusmarkkinat ovat Suomessa aika rajalliset. Sähköinfolle toiminta on mahdollista, koska yrityksellä on niin paljon muuta synergistä toimintaa, joka tukee kirjojen julkaisua. SESKOn 10-hengen työntekijämäärä on mitoitettu sähköteknisten standardien ja käsikirjojen valmisteluun sekä palvelemaan komiteoiden ja seurantaryhmien asiantuntijoita nykyisessä laajuudessaan, Hieta-Wilkman sanoo.

Hieta-Wilkman suosittelee alan ammattilaisille säännöllistä osallistumista standardeja käsitteleville kursseille. Vain kouluttautumalla pysyy mukana muuttuvassa ajan virrassa.

– Kurssien hinta on niin pieni kehittämiskustannus omassa työssä. Jokaisen elinkeinoelämässä työskentelevän täytyy kehittää osaamistaan ja ammattitaitoaan. Jo tämä edellyttää, että seuraa muutoksia. Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun menee testattuun ja laadukkaaksi todettuun koulutukseen, Sinikka Hieta-Wilkman sanoo.

Mikko Arvinen, teksti ja kuvat