Kiinteistöjen turvaratkaisut digitalisoituvat nopeasti. Muutosvauhti haastaa alan tekijät ja rekrytoijat osaamistason jatkuvaan päivittämiseen.

Tietoverkkoon kytkettyjen digitaalisten IP-kameroiden (Internet Protocol) kuvaa voi seurata mistä päin maailmaa hyvänsä.

– Meillä oli yksi asennuskeikka Kiinassa liittyen kulunvalvontaan. Siinä kohdetta operoidaan ja ylläpidetään Suomesta, kertoo Are Oy:n pääkaupunkiseudun toimitilaturvallisuudesta vastaava toimialapäällikkö Jan van der Meer.

Muutos analogisesta digitaaliseen merkitsee aiempaa suurempia haasteita. Are Oy:ssäkin on huomattu, että valmiiksi pätevää väkeä on vaikea saada. Rekrytoinnin yhteydessä pitää siis varautua koulutukseen.

– Teknisesti maailma on mennyt aika paljon hankalammaksi. Henkilöstön pitäisi hallita analoginen tekniikka ja ymmärtää myös IP-maailmaa, kuten kytkinten ohjelmointia, kaistantarvetta ja muuta, van der Meer sanoo.

Are Oy kouluttaa henkilöstöään jatkuvasti itse, minkä lisäksi se ostaa koulutuspalveluita muiden muassa Sähköinfo Oy:ltä.

– Turvajärjestelmäpuolella henkilöstöltä edellytetään, että he hallitsevat erilaisia järjestelmäsoftia. Meidän porukallamme on salkkumikrot matkassa.

Myös toimijoiden määrä lisääntyy tekniikan kehittyessä.

– Aikaisemmin tehtiin yhteistyötä lähinnä turvallisuuspäälliköiden kanssa, mutta nyt mukana on väkeä yritysten ICT-päälliköitä myöten, van der Meer toteaa.

Langattomuuteen on vielä matkaa 

Muutosvauhti on nopea, sillä vielä vuosi sitten Are Oy:ssä tehtiin lähes yksinomaan analogisia kameravalvontaratkaisuja. Digitaalisten tallentimien kautta on kuitenkin tultu IP-maailmaan ja siihen, että joidenkin kiinteistökohteiden valvonta on täysin IP-pohjainen.

Seuraava askel voi olla langaton tiedonsiirto, mutta se on vielä toistaiseksi harvinaista.

– Jos ajatellaan vaikkapa toimistorakennuksia, niin turvaratkaisut kameroista kulunvalvontaan toteutetaan edelleen langallisina, yhä useammin yleiskaapelointia ja tietoverkkoa käyttäen. Uskon silti, että IP-pohjaisten laitteiden tulo aikanaan helpottaa langattomuuteen siirtymistä, van der Meer arvioi.

IP-kameroiden etuna on häikäisevä kuvan tarkkuus. Siinä missä analogisella kameralla ylletään 720 kertaa 576 pikselin tarkkuuteen, päästään esimerkiksi kolmen megapikselin kameralla 2048 kertaa 1535 pikseliin.

– Megapikselikameroiden avulla kuvan laatu paranee huomattavasti. Tallennus ei myöskään enää välttämättä tapahdukaan samassa kiinteistössä kameroiden kanssa, vaan IP-maailmassa kohdetta voidaan valvoa muualta.

 
Järjestelmien yhteensopivuus haasteena

IP-kamerat maksavat keskimäärin noin kaksi kertaa sen mitä vanhat analogiset. Dome-kameroissa hintaero on hiukan pienempi. Kustannuskysymys onkin pitkään suitsinut IP-vyöryä, vaikka kameroita on ollut markkinoilla jo viitisen vuotta.

Kuluttajille lankeavan kalliimman hinnan lisäksi IP-verkkoon siirtymisessä on haasteita myös toimittajan näkökulmasta.

– Haastavaa on, että välivaiheessa meillä on paljon analogista ja IP-pohjaista järjestelmää sekaisin ja signaalia muutetaan milloin digitaaliseksi ja milloin taas analogiseksi.

Van der Meer huomauttaa myös, että IP-maailma ei ole niin yhteensopiva kuin analoginen.

– Eri järjestelmien kameroille on tehtävä omat sovitukset. Analoginen viesti on standardiviesti, mutta digipuolella eri toimittajien järjestelmät eivät välttämättä enää sovikaan yhteen.

Alan tulevaisuudennäkymät ovat silti turvatut.

– Siihen ollaan menossa, että kameroita halutaan koko ajan lisää, sillä ne parantavat turvallisuutta. Meitä valvotaan enemmän ja enemmän, van der Meer naurahtaa.

Maria Heinola, teksti
Tuomas Sauliala, kuva  

IP-verkot tutuiksi urakoitsijoille

Tietoliikenneasiantuntija Tauno Hovatan mukaan myös sähköurakoitsijoiden on hyvä perehtyä IP-verkkojen rakentamisen perusteisiin, mutta edes teleurakoitsijoiden ei tarvitse välttämättä osata palomuurien konfigurointia.

IP-verkkoratkaisujen toteuttaminen on nykyisin arkipäivää paitsi tiedonsiirtoverkkojen rakentajille, myös monille turva-alan yrittäjille, antenniurakoitsijoille ja audiovisuaalisten ratkaisujen kanssa työskenteleville urakoitsijoille. Samalla yhä useampi sähkö- ja teleurakoitsija huomaa törmäävänsä päivittäisissä töissään IP-verkkojen asennuksiin, tai asennusten rajapintoihin.

IP on lyhenne sanoista "internet protocol". Perinteisen tietokoneiden välillä tapahtuvan tiedonsiirron lisäksi verkkoa käytetään jatkuvasti enemmän esimerkiksi toimitilakiinteistöjen kulunvalvonnassa, paloilmoitinjärjestelmissä, sähköverkkojen toiminnan valvomisessa, teollisuuslaitteiden ohjauksessa, puhelinverkoissa ja vaikkapa kesämökkien lämmityksen tai saunankiukaiden etäohjauksessa.

– Perinteiset televerkot ovat pikkuhiljaa muuntautumassa IP-verkoiksi. Käytännöntasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kiinteistöjen kaapeloinnit soveltuvat myös IP-tiedonsiirtoon. Esimerkiksi VoIP eli "Voice over IP" on jo tätä päivää, ja myös IPTV -palvelujen käyttö tulee varmasti lisääntymään seuraavien 5–10 vuoden aikana, Sähköinfon tietoliikenneasiantuntija Tauno Hovatta kertoo.

Koodarit ovat erikseen

Hovatta vastaa Sähköinfon kurssitarjottimeen lisätyn Kiinteistön IP-verkot -kurssin järjestämisestä.

– Kaksipäiväisellä kurssilla pyritään antamaan perustiedot IP-verkoista yleisellä tasolla, ja kertomaan, mitä tarkoittaa, kun kiinteistö on osa globaalia verkkoa.

Hovatan mukaan IP-verkkojen rakentaminen ei välttämättä edellytä mahdotonta atk-osaamista.

– Lähiverkkojen operointi ja ylläpito vaatii omaa, vaativaa osaamista, mutta ylläpidosta vastaavat yleensä eri toimijat kuin fyysisten verkkojen rakentajat.

Hovatan mukaan rajapintojen voi katsoa kulkevan verkon konfiguroinnissa, reititysten toteuttamisessa ja palomuurien asennuksessa. Maailmanlaajuiseen verkkoon kytketyt laitteet pitää luonnollisesti suojata ulkopuolisilta tunkeutujilta, mutta kun verkon fyysinen rakennustyö on saatu valmiiksi, voidaan verkon avaimet luovuttaa astetta nörtimmille kavereille, joiden tehtäväksi voi jättää verkon liittämisen osaksi bittiavaruutta.

– Kokonaisuudessaan IP-verkkojen ylläpito on erittäin vaativa kokonaisuus, mutta tämä ei yleensä liity perinteiseen urakointitoimintaan, Hovatta sanoo.

"Ei se ole tekniikkaa kummempaa"

Esimerkiksi langattomien WLAN-verkkojen tukiasemien mitoitus ja suunnittelu vaatii erityisosaamista, mutta muuten tukiasemien ja kytkinten asentaminen ja kaapelointi ei loppujen lopuksi juuri poikkea muiden verkkojen rakentamisesta, tai perinteisestä antenniasennustoiminnasta.

– Siinä on paljon yhtäläisyyttä, ei se ole tekniikkaa kummempaa. Kun vähän pääsee sisälle, voi sitten hyödyntää kaikkia vanhoja oppeja ja osaamista. Ensimmäinen askel on lähteä mukaan yleiskaapelointijärjestelmien asennukseen, Hovatta sanoo.

Mikään ei estä myös sähkö- ja teleurakoitsijoita laajentamasta toimintaansa myös vaativampien lähiverkkoasennusten puolelle, mutta ainakin aiheesta vähemmän innostuneiden suutareiden saattaa olla parempi pysyä lestissään.

Osaava ja notkealiikkeinen toimija saattaa menestyä myös lähiverkkoasennusten tiukasti kilpaillulla kentällä, mutta Hovatan mukaan lähiverkkojen ylläpitotoimintaan ei välttämättä kannata lähteä harjoittelemaan vakiintuneiden palveluoperaattorien perinteisesti hallussaan pitämälle tontille jos omaa osaamista ja koulutusta ei ole päivitetty vaatimusten mukaiselle tasolle.

Mikko Arvinen, teksti ja kuva