Riittävä kaapelointi on paras tapa varautua tulevaisuuden tarpeisiin.

Satojen suomalaisten yritysten ja julkisyhteisöjen tietoverkoista ja tietoturvallisuudesta vastaavan Lan&Wanin asiantuntijat törmäävät viikoittain toinen toistaan mielenkiintoisempiin kaapelointiratkaisuihin eri puolilla Suomea.

Yhtiön tietoturvatekniikasta vastaavan tuotepäällikkö Kari Salmelan mukaan suunnittelijat tekevät aina parhaan arvauksensa käyttäjien tarvitsemasta kaapeloinnista, mutta tarpeet näyttävät muuttuvan varsin nopeasti ja joskus arvauksetkin herättävät kysymyksiä.

 – Välillä tulee vastaan mitä erikoisempia virityksiä, mistä joutuu pohtimaan, miksi näinkin on tehty, Salmela kertoo.

Esimerkiksi oppilaitosten atk-luokkien sähkö- ja lähiverkkopistokkeet on saatettu laittaa syystä tai toisesta katonrajaan tai ylhäällä roikkuviin kiskoihin.

 – Johtojen on kuitenkin parempi pyöriä jaloissa kuin olla jatkuvasti silmien edessä.Eivätkä ihmiset halua seisoa tietokonepöydillä kun he liittävät koneitaan verkkoon.

Yleisin ongelma on kuitenkin liitäntäpistokkeiden riittämätön määrä. Toimistotiloissa lähiverkon pistokkeet muistetaan kyllä laittaa kaikkiin huoneisiin, mutta käytäviltä ja aulatiloista esimerkiksi kopiokoneiden tai verkkotulostimien tarvitsemat pistokkeet usein puuttuvat. Myös kiinteistötekniikka tarvitsee entistä enemmän lähiverkkoa. Esimerkiksi kameravalvontaa ja lukituksia ohjataan usein verkon yli, mikä edellyttää luonnollisesti kaapeloinnin tuomista esimerkiksi oviaukkoihin.

Monet operaattorit ovat myös luopuneet tai luopumassa kokonaan analogisten puhelinlinjojen tuomisesta kiinteistöihin, mikä kannattaa huomioida esimerkiksi hissihälytysten, väestösuojaliittymien ja rikos- ja paloilmoitusjärjestelmien suunnittelussa.

Hyvin toimivan langattoman sisäverkon rakentaminen on myös oma lukunsa, sillä tukiasemat tulisi sijoittaa radiotien kuuluvuuden kannalta parhaaseen paikkaan, eikä sinne, missä lähin lähiverkkopistoke sattuu olemaan.

 – Langattomien verkkojen tukiasemat sijoitetaan yleensä esimerkiksi käytäville ja hallien ja aulojen kattoihin. Näiden vaatima kaapelointi saatetaan joutua vetämään aika hankaliakin reittejä pitkin, Salmela kertoo.

Myös valokuidut vanhenevat

Kiinteistöjen sisällä kuparikaapelit tulevat pitämään pintansa vielä pitkään. Kuituliittymien käsittelyssä on aina omat haasteensa, ja määräysten mukainen CAT 6 -luokan yleis- kaapelointi riittää jopa yhden gigabitin välittämiseen sekunnissa lyhyillä etäisyyksillä. Kuidut tulevat kuitenkin nopeasti myös kiinteistöjen sisäverkkoihin. Varsinkin vanhemmissa taloissa törmätään usein liian pitkiin monimuotokaapeleiden vetoihin.

 – Se mikä on toiminut hyvin 100 megan tiedonsiirrossa, ei välttämättä toimikaan enää gigabitin ethernetissä. Myös vanhat valokuidut voivat aiheuttaa ongelmia.

 – Liittimet esimerkiksi pölyyntyvät, ja vanhemmissa taloissa näkee usein, että esimerkiksi kahdeksasta jakamoon menevästä parista kolme ei ole enää toimintakunnossa. Järsivätkö jotkut eläimet sitten niitä, liekö kaapeleissa ollut laatueroja, vai mistä se johtuu, mutta pikkuhiljaa kuiduillakin on tapana mykistyä.

Tilanteeseen voi ja kannattaa varautua varustamalla kiinteistö hieman vaadittua järeämmällä kaapeloinnilla.

 – Ihmiset ovat jo hoksanneet, että tulee paljon halvemmaksi vetää kerralla paksumpi kaapeli kuin uusia koko homma parin vuoden päästä.

 – Voihan se olla, että kymmenen vuoden päästä tulee taas jokin uusi tekniikka, mihin me emme osaa varautua. Paras tapa varautua on varmaankin vain vetää tarpeeksi kuitua joka paikkaan, ja varmistaa samalla, että sähköä on saatavissa niihin paikkoihin, missä sitä voidaan tarvita.

Luotettavuus on ehdoton vaatimus

Monet Lan&Wanin asiakkaista toimivat useilla eri paikkakunnilla ja suuria tietomääriä siirrellään eri palvelimien ja paikkakuntien välillä. Sähköpostien lähettely ja muu ”toimistokäyttö” ei juurikaan kuormita verkkoa, mutta suurimpia haasteita aiheuttavat eri paikkakunnilla monissa eri pisteissä sijaitsevat valvontakamerat, joiden palvelimet on kuitenkin keskitetty yhteen paikkaan.

 – Tämä vaatii paljon bittien siirtämistä alueiden välillä.

Nykyisin runkoverkon kapasiteetti riittää hyvin Suomen sisällä ja verkot ovat pääasiassa hyvässä kunnossa. Verkoilta vaaditaan kuitenkin jatkuvasti parempaa toimintavarmuutta.

 – Nykyisin monelle voi olla katastrofi jos verkot eivät toimi vuorokauden ympäri. Samalla verkkojen ylläpidosta on tullut entistä enemmän ympärivuorokautista toimintaa.

Varsinkin lähiverkkoja kahdennetaan varsin usein riskien minimoimiseksi.

 – Talon sisäisessä lähiverkossa kahdennetaan usein keskuskytkimet ja erilaisilla vikasietoisuusratkaisuilla varmistetaan, että yhden laitteen hajoaminen ei mykistä koko verkkoa. Kaukoyhteyksien kahdentamisessa ongelmaksi muodostuu lähinnä hinta. Tämä on eräänlaista vakuutusmatematiikkaa laskea paljonko yhteyksien kahdentaminen maksaa ja vastaavasti paljonko menetetään rahaa, jos varsinainen yhteys ei vähään aikaan toimikaan.

Verkkojen suunnittelijoiden ja rakentajien ei tarvitse juurikaan murehtia valmiiden verkkojen tieturvallisuutta, mutta Salmela muistuttaa, että tietoturva lähtee aina palvelintilojen fyysisestä suojauksesta. Telekytkentätilat eivät saisi koskaan sijaita esimerkiksi siivouskomeroissa.

 – Jos laitteisiin pääsee fyysisesti käsiksi, niin turvallisuutta ei pystytä takaamaan enää millään.

Monesti laitteiden asetukset pystyy nollaamaan yhtä nappia painamalla, eikä tässä tarvita mitään salasanoja.

Mikko Arvinen, teksti ja kuvat