Seti Oy:n 20 000:n sähköpätevyyden saanut Satapirkan Sähkön käyttöinsinööri Tuomas Kirjavainen pyörittää vanhoja sekä uusittuja vesivoimaloita ja vastaa 80 000 ihmisen sähkönsaannista.  

Tuomas Kirjavaisen työhuoneen seinällä Satapirkan Sähkö Oy:n käyttökeskuksessa on kehystetty kopio Henkilö- ja yritysarviointi Seti Oy:n keväällä myöntämästä sähköpätevyys 1 -todistuksesta. Todistuksen järjestysnumero 20 000 tuli Kirjavaiselle yllätyksenä, mutta itse pätevyyden hakeminen oli tarkkaan harkittu ja vuosia mielessä muhinut asia.

– Olisi työkokemus riittänyt varmasti aikaisemminkin, mutta minä halusin pelata hakemuksen varman päälle. Tämä on arvostettu paperi energia-alalla, Kirjavainen sanoo.

Vuonna 1980 syntynyt, Satakunnan ammattikorkeakoulusta sähkövoimatekniikan insinööriksi vuonna 2006 valmistunut Kirjavainen toimii Satapirkan Sähkön käyttöinsinöörinä. Paneliassa, Kiukaisten kupeessa, olevasta Satapirkan Sähkön käyttökeskuksesta valvotaan seitsemän sähköyhtiön sähköverkkoja eli yhteensä noin 80 000 ihmisen sähkönsaantia.

Vanhoja vesivoimaloita kaukokäytössä 

Satapirkan Sähkö on yhdeksän paikallisen sähköyhtiön omistama yhteistoimintayhtiö, joka tuottaa osakasyhtiöilleen esimerkiksi käytönvalvonta- ja sähkönsiirtopalveluita. Oman kiinnostavan lisän Kirjavaisen työhön tuovat osakasyhtiöiden vanhat ja uusitut vesivoimalat, joita kaukokäytetään ja valvotaan Panelian käyttökeskuksesta käsin.

Paneliankosken Voima Oy:n voimala on kirjaimellisesti kivenheiton päässä Satapirkan Sähkön käyttökeskuksesta Panelian keskustassa. Eurajoen Paneliankosken voimala valmistui 1920-luvun alussa. Voimalan nykyinen Kaplan pystyturbiini ja generaattori uusittiin vuonna 2007. Samalla voimalan ohjaukseen hankittiin uusi automaatiojärjestelmä.

Voimalan keskimääräinen vuosituotanto on vajaat puolitoista gigawattituntia, mikä vastaa noin 70 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutusta. Vanhojen vesivoimaloiden kunnostus kannattaa, sillä vaikka sähkön tuotantoluvut eivät olisikaan päätä huimaavia, saadaan tuottoa tasaisesti vuosikymmenien ajan sympaattisella, luotettavalla ja ympäristöystävällisellä tavalla.

Valvottavista voimaloista ylivoimaisesti suurin on Kyröskosken 11 megawatin voimala Hämeenkyrössä, noin 100 kilometriä Paneliasta koiliseen. Yli 20 metrin putouskorkeudellaan Kyröskoski on yksi Suomen korkeimmista koskista. Kyröskosken alkuperäinen, vuonna 1912 valmistunut voimala on edelleen pienimuotoisessa tuotannossa, mutta suurin osa sähköstä saadaan vuonna 1998 käyttöön otetusta tunnelivoimalaitoksesta. Sateista ja lumien sulamisvesien määrästä riippuen voimalan vuosituotanto on noin 40–60 gigawattituntia. Tänä vuonna ennätystuotannosta on kuitenkin turha haaveilla.

– Pahimpien kevättulvien aikaan Kyröskoskella ja Kyrösjärvellä päästiin parhaimmillaankin vain vähän yli normaalin kesäpinnan, eikä tulvaraja ylittynyt. Siellä ei tarvittu lainkaan ohijuoksutuksia koneiden ohi, Kirjavainen kertoo.

Nopeat Virtausmuutokset työllistävät 

Panelian käyttökeskuksen väkeä työllistävät yleensä eniten kaksi Sallilan Energian voimalaitosta Alastaron Loimijoessa, ja Eurajoessa olevat Paneliankosken Voiman voimalaitokset, missä on yleensä suurimmat virtausmuutokset. Voimaloiden vettä voidaan ohjata tarvittaessa turbiineiden ohi käyttökeskuksesta, mutta nopeat virtausmuutokset voivat aiheuttaa hälytyksiä ja aina joskus koneet voivat pysähtyä esimerkiksi verkkohäiriön seurauksena ja mennä pikasulkuun.

– Sitten me lähetämme asentajat liikkeelle katsomaan mistä ongelmat johtuvat. Yleensä automatiikka hoitaa kuitenkin kaiken hyvin, eli jos kone ei jaksa syödä kaikkea vettä, niin ohivirtausluukku aukeaa ja vedenpinnan korkeus pysyy vakiona.

Vedenpintojen korkeudet eivät saa vaihdella kovinkaan paljoa niistä annetuista ympäristölupien määräyksistä. Tulvatilanteet ovat asia erikseen, mutta viime keväänä ”tulvista” selvittiin Satakunnassa ilman mitään ongelmia.

– Lumet sulivat nopeasti, ja vähäiset tulvat menivät nopeasti ohi eikä jääpatojakaan ollut. Routa oli niin olematon, että suurin osa sulamisvesistä imeytyi maahan. Ei niitä voinut oikein kunnon kevättulviksi sanoa.

Edellä mainittujen voimaloiden lisäksi Paneliasta ohjataan Lankosken Sähkö Oy:n kahta voimalaa sekä Vatajankosken Sähkö Oy:n Vatajankosken ja Jyllinkosken voimalaitoksia. Pienten voimalaitosten lisäksi myös jakeluverkon ylläpito on nykyisin pitkälle automatisoitu.

– Esimerkiksi kauko-ohjattavia erottimia ja verkkokatkaisijoita tulee jatkuvasti lisää. Samalla vanhaa tekniikkaa vaihdetaan asemilla vauhdilla, kun releiltä saatava tietomäärä on moninkertaistunut ja vanhat ala-asemat eivät enää pysty tietomääriä välittämään, Kirjavainen kertoo.

Verkon ohjaaminen on entistä haastavampaa ja Kirjavainen haluaakin nostaa hattua Satapirkan Sähkö Oy:n Käyttökeskuksen valvojille asioiden nopeasta omaksumisesta ja ammattitaidosta.

Mikko Arvinen, teksti ja kuvat