ST-kortisto on kätevä tiedonlähde sähköalan opiskelijoille. Oppilaitoksille viime syksynä räätälöity ST-kortiston Superlisenssi ei ole vielä saavuttanut suurta suosiota, vaikka kokemukset sen käytöstä opetuksessa ovat osoittautuneet hyviksi.
Kuopiossa sijaitsevassa kahden tuhannen opiskelijan Savonia-ammattikorkeakoulussa hyödynnetään ST-kortteja sähköalan opetuksessa. ST-kortit tulivat koulussa käyttöön sähkötekniikan lehtori Heikki Lainisen mukana 90-luvun alussa hänen siirryttyä suunnittelijan hommista opetusalalle.
– Kun olin aiemmin insinööritoimistossa suunnittelemassa niin opin niitä käyttämään. Se tuli siinä auto-on pelkästään ST-kortisto. Siihen ei oikein ole muuta hyvää materiaalia olemassa kuin kortit ja käsikirjat, Laininen kertoo.
Laininen kokee tärkeäksi kortiston sisällyttämisen osaksi sähkötekniikan opintoja.
– ST-kortisto on urakoitsijoille ja suunnittelijoille yksi perustyökalu. Yritän kasvattaa opiskelijoille sitä ajatusta, että ST-kortistosta löytyy ajankohtaista tietoa pähkinänkuoressa ja nopeasti, Laininen selittää.
Korteista muodostuu tärKeä työKalu ST-korttien käytöllä opetuksessa pyritään siihen, että kortteja osattaisiin käyttää tehokkaasti koulumaailmasta työelämään siirryttäessä. Korteissa kerrotaan tarkasti kaikkein olennaisimmat seikat standardeista, ja tarvittaessa korteista löytyy lähteet syvällisempiin tietolähteisiin.
– Ohjaan päättötyön tekijöitä käyttämään ST-kortteja. Siitä pääsee monesti aika hyvin liikkeelle, ydinasiat löytyvät sieltä ja standardeilla voi täydentää, Laininen sanoo.
ST-kortiston sähköistä käyttöympäristöä kehitetään jatkuvasti käyttäjäystävällisemmäksi. Korttien suuri määrä edellyttää toimivia hakutoimintoja. Oppilaitoksille vuoden 2009 lopulla sorvatussa ”Superlisenssissä” kortit on eritelty niin, että kortit löytyvät opetussuunnitelman mukaisessa järjestyksessä, eli opetussuunnitelma on eräs korttien hakukriteeri. Kehitystyössä on mukana suuri määrä eri alojen asiantuntijoita. Myös Laininen on oppilasasiantuntijaryhmän jäsenenä mukana kehittämässä palvelua.
Aikaisemmin oli niin, että opettajalla oli koneellaan kortisto auki ja oppilaat kävivät siitä vuoron perään katsomassa. Nyt oppilaat voivat omilta koneiltaan selata kortteja. Ohjaan oppilaita siihen, että jos on joku ongelma, niin siitä on todennäköisesti kortti olemassa, Laininen kertoo.
Ilmari Koskinen, teksti
Mikko Arvinen, kuva