Ensimmäiset ihmisasukkaat nimesivät sen pitkän valkoisen pilven maaksi – omalla kielellään Aotearoa. Hollantilaisten löytöretkeilijöiden vaikutuksesta paikka tunnetaan yleisemmin nimellä Uusi-Seelanti. Sähköinfon avustaja Antti Kalliomäki päätti viettää vaihto-opiskeluvuotensa tällä omalaatuisella minimantereella.

Sähköinfon palkkalistoilla on tyypillisesti avustajina Otaniemestä värvättyjä teekkareita. Heidän tehtäviinsä kuuluu muun muassa Sähköala ja Sähkömaailma -lehtien avustaminen sekä nettisivujen kehittäminen ja päivittäminen. Yksi heistä on Antti Kalliomäki, joka toimi Sähköinfon avustajana yhtäjaksoisesti loppuvuodesta 2007 kevääseen 2010 saakka.

Kalliomäki värvättiin taloon TKK:n Sähköinsinöörikillan kiltalehti Sössön toimituksesta. Silloin toista opiskeluvuottaan aloitteleva teekkari epäröi aluksi kirjoittajantaitojensa riittävyyttä, mutta päätti kuitenkin kokeilla kykyjään. Homma alkoi sujua ja Kalliomäestä tuli talon vakiokalustoa.

– Juttukeikat sai aina kohtuu hyvin sovitettua opiskelun lomaan, joustavampaa osa-aikatyötä opiskelijalle ei voi kuvitella, Kalliomäki kertoo.

Mutkien kautta maailman ääriin

Neljättä vuotta opiskellessaan Kalliomäki alkoi kaivata katkoa rutiineihin ja päätti suunnata seuraavaksi lukuvuodeksi vaihto-opintoihin. Uusi-Seelanti valikoitu kohteeksi monen mutkan kautta. Kalliomäki luki parin vuoden ajan espanjan perusteita ja suunnitteli vaihtokohteeksi Etelä-Amerikkaa. Halu keskittyä kehittämään englannin kielen taitoa kuitenkin vei voiton. Euroopan englanninkieliset maat oli jo tullut koluttua ja Pohjois-Amerikassa lukukausimaksut olivat turhan korkeat, joten katse kääntyi maapallon toiselle puolelle.

– Miksi sitten Uusi-Seelanti eikä Australia, siihen ei ole mitään hyviä perusteluita. Ehkä olen aina karttanut niitä ilmiselviä vaihtoehtoja, Kalliomäki miettii.

Hyviä perusteita tai ei, vaihtokohdetta ei tarvinnut katua. Kalliomäen vaihtoyliopisto University of Otago sijaitsee Dunedinin kaupungissa Uuden-Seelannnin eteläsaarella. Etelä-Alpit, eteläsaarta halkova vuoristojono, jonka korkeimmat huiput ulottuvat lähes 4000 metriin, ovat vain parin tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Ne tarjosivat mahtavat puitteet patikointiin, maastopyöräilyyn sekä muuhun luonnossa liikkumiseen.

– Yliopistolla toimii vaelluskerho, paikallisella englannilla Tramping Club, joka järjestää aktiivisesti reissuja lähialueille ja välillä kauemmaskin. Paikallisten mukana pääsi paikkoihin, joihin ei opaskirjoja lukemalla olisi ikinä eksynyt, Kalliomäki kertoo.

Mieleen jäi varsinkin suositun Milford Track -patikointireitin selvittäminen ensimmäisenä ryhmänä runsaslumisen talven jälkeen. Reitti on kesällä turistien suosiossa, mutta alkukeväästä reitin keskivaiheilla oleva vuoristosolan ylitys sai muut ryhmät kääntymään takaisin. Solan pohjalle oli vielä noin puolen kilometrin kipuaminen, lunta oli vyötäröön asti ja lumivyöryt olivat pyyhkäisseet useimmat reittimerkinnät mennessään. Vuorotellen polkua aukaisten vaihto-opiskelijoista muodostunut ryhmä pääsi lopulta solan korkeimpaan kohtaan ja näkymät toisella puoleen olevaan laaksoon aukesivat.

– Aurinko paistoi ja vastakkaisilla rinteillä näkyi ja kuului jatkuvasti lumivyöryjä. Pieni seikkailun tuntu vain lisäsi maisemien vaikuttavuutta, Kalliomäki kertaa muistikuviaan.

Luentosaleja unohtamatta

Tasaisessa Länsi-Suomessa varttuneelle Kalliomäelle jo Uuden-Seelannin maastonmuodot olivat jotakin eksoottista.

– Ihan muutamaa tasankoaluetta lukuun ottamatta tuntui, että koko maa on pelkkää kumparetta, mäkeä ja vuorta toisensa perään. Jo vajaan kahden kilometrin matkalla kämpältä yliopistolle korkeuseroa oli yli 80 metriä.

Marraskuusta helmikuuhun kestäneen koulun kesätauon Kalliomäki vietti liftaten ympäri maan pohjoissaarta, sekä vajaan kuukauden matkalla Australiaan.

– Liftatessa sai vähän eri tavalla tuntumaa paikalliseen väestöön kuin Dunedinissa vaihto-opiskelijoiden kanssa pyöriessä.

Pohjoissaarelta Kalliomäelle jäi erityisesti mieleen länsirannikon rentotunnelmainen pikkukaupunki Raglan, jossa hän vietti pari viikkoa surffausta opetellen, sekä Mt. Ngauruhoe -tulivuori, joka on tuttu myös Taru Sormusten Herrasta -elokuvien Tuomiovuorena.

Aikaa piti toki viettää luokkahuoneissakin. Vaikka varsinaisia insinööriopintoja ei yliopistossa ollut tarjolla, Kalliomäki löysi opiskeltavakseen verkko-ohjelmointikursseja, jotka täydensivät hyvin hänen opintojaan Suomessa.

Teksti Sähköinfo Oy
Kuvat Antti ja Antin kaverit