Sähköinfon henkilökunta pääsi keväällä Meriturvan järjestämälle laivamatkustajien meripelastautumiskurssille.

Meriturvan Lohjan pelastautumiskoulutusyksikkö on vakuuttava paikka. Suuren hallin sisälle on rakennettu esimerkiksi yli 40 metriä pitkä vesiallas sekä valtamerilaivan ulkosivua simuloiva harjoitusalue, missä harjoitellaan 16 metrisen pelastusliukuradan ja 10 metriä korkean pelastussukkajärjestelmän käyttöä.

Emme päässeet kokeilemaan liukurataa (sen käyttö ei muka vaadi harjoittelua), mutta pelastussukka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi kokemukseksi.

Jos vauhtia ei hidastanut painamalla vartaloa
koukkuun, pääsi kirjaimellisesti sukkana alas alhaalla odottaneeseen pelastuslauttaan.

Vedestä ”laivaan” nousu leidareita eli narutikkaita pitkin osoittautui yllättävän hankalaksi, ennen kuin uskoi aikaisemmin kerrotun vinkin; tikkaita kannattaa kiivetä niiden sivureunaa pitkin, jolloin ne eivät pääse kallistumaan jalkojen alta pois.

Ilman apua myös pelastuslautalle nousu vaatii kohtaisestivoimaa ja ketteryyttä. Tositilannetta muistuttavaa haastavuutta harjoitukseen toivat hallin aaltokoneet, millä suureen altaaseen saatiin vakuuttavat, yli metrin korkuiset laineet. Lisäksi hallin kaksitoista tuuligeneraattoria puhalsivat kasvoille useamman boforin vettäroiskuttavan viiman.

Harjoitusten vakuuttavin ja uskottavimman oloinen kokemus oli, kun meidät vinssattiin vedestä hallin katossa olevaan pelastushelikopterin koppiin.

Harjoituksessa tuulikoneet puhalsivat täysillä ja kun hallin valot oli sammutettu, ei silmissä erottanut muuta kuin kirkkaan hakuvalon ja vesiroiskeet. Tunnelmaa täydensi kaiuttimista pauhanneet, helikopterin roottorin äänet, hälytyskellot ja ihmisten hätähuudot.

Koulutukseen osallistumismahdollisuutta tarjottiin tasapuolisesti 32 kaikille Sähkötalon noin 50 työntekijälle, mutta jostain syystä markkinointipuhe ”hyppäämme harjoituksessa kymmenestä metristä 14-asteiseen altaaseen” ei houkutellut mukaan kuin 8 urhoollista osallistujaa.

Todellisuudessa veteen pudottautumista harjoiteltiin "vain” viiden metrin korkeudelta ja suuren altaan lämpötilakin oli mukavat 21 astetta, mutta vastaavasti kaikki halukkaat pääsivät harjoittelemaan kylmävesialtaaseen hypotermialta suojautumista. Harjoituksessa oppi nopeasti huomaamaan, että kylmässä vedessä selviää todella paljon pidempään jalat koukussa kädet rintaa vasten painettuna kuin raajat levällään.