Topin nuoruudessa kirjastosta sai lainata vain kirjoja, Tapani Löfvigin seikkaluja ja muita mieltä kiehtovia lukukokemuksia. Nykyään kaikki on toisin, ja kirjasto muistuttaa sosiaalihuoltoa: tarvitseva saa  sieltä lainaan sateenvarjoista ja kasseista lähtien kaikenlaista aina laajakaistayhteyksiin asti.

Kohta sieltä saa varmaan kännykänkin tai kommunikaattorihan se nykyään pitää olla tai joku muu vimpain, millä pääsee vähintäänkin surffailemaan, irkuilemaan ja lukemaan sähköposteja, vielä mielellään yhteiskunnan laskuun.

Tai sitten sieltä tulevaisuudessa saa lainata puolison, jos kiireiltään sellaista ei ole ehtinyt hankkia tai on ollut muuten saamaton. Laina-aikakaan ei tarvitsisi olla kovin pitkä, ehkä nykyajan avo- ja avioliiton oletetun keston mittainen. Siinä ratkaisu yksinäisten ongelmiin, kun muistetaan, että tulevaisuudessa seksin ostaminen muualla kuin avioliitossa on kiellettyä