Tiina oli "ompeluseuran" kokouksessa, teatterissa tai jossain, pennut harkoissa ja minä kotona kahdestaan koiran kanssa. Yksin kylmässä maailmassa ensimmäistä kertaa koko syksynä. Tuli pitkä aika ja päälle iski hirvittävä tekemisen puute. Siinä aikaa kuluttaessani ajauduin surfailemaan netissä ja juutuin tutkimaan tilastoja.

Tilastollinen tosiasia näytti olevan, että tänä päivänä ihmisten osallistuminen järjestötoimintaa ja erityisesti työmarkkinajärjestöjen toimintaan on voimakkaassa laskussa, ainoa nouseva käyrä järjestötoiminnassa oli urheiluseurat, kulttuurin viiva oli labiili vai oliko se stabiili.

Koiran kanssa mietittiin, että mitä varten yhteiskunta tukee semmoista toimintaa mikä ei ketään kiinnosta tai johon kiinnostus on voimakkaassa laskussa, kuten ay-toimintaa. Miksi ei tueta sitä minkä ihmiset kokevat omakseen? Minkä takia ay-jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia, mutta urheiluseurojen jäsen- ja jäämaksut eivät?

Eiköhän tehdä kerrankin enemmän kuin ruotsalaiset, poistetaan tai ainakin pienennetään ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeutta ja tuetaan säästyneillä rahoilla urheilua. Vielä sitä tervettä nuorisoa tarvitaan veromarkoilla kosteita seminaareja pitäneiden eläkeläisten eläkkeiden maksajiksi.