Jos Suomea on siunattu hyvillä herroilla, niin kansanedustajia ei silloin voi herroiksi lukea. Pahaisiksi kakaroiksi korkeintaan. Ymmärrystä on kuin kymmenvuotiailla.
Ensin sotkeudutaan asioihin, jotka kuuluvat muille, sotketaan ammattimiesten hommelit ja lopuksi riidellään siitä, että kuka lupasi hoitajille mitäkin.
Tosiasiahan on, että kaikki lupasivat. Vihreät ja Perussuomalaiset vielä muita enemmän. Kepulaiset ehkä vähiten, syystä, että sairaanhoito ei kuulu maatalousministeriölle.
Ymmärrystä ei kyllä ole ”koulutetuilla ja alipalkatuilla naisvaltaisilla aloillakaan”, jotka eivät ymmärrä, että tarjolla oli erinomainen sopimus. Rahaa jaettiin reilusti enemmän kuin aloille, joiden palkanmaksukyky on toista luokkaa kuin kunnilla, eikä sopimuksessa edes yritetty ostaa mahdollisuutta kehittää paikallista sopimista tai muuta.
Hullun hommaa hyvän sopimuksen hylkääminen. Kyllä ovat sisaret hennot ja veljet hamekankaiset harhaanjohtajan jäljillä, kun seuraavat Jaana-tätiä tuhon tielle.
Tosiasia on, että parempaan sopimukseen kunnilla ei ole varaa, eikä kansalla halua kunnallisverojen korotuksiin. Sympatiat loppuvat, kun lompakkoa kouraistaan syvältä.
Kyllä kansa tietää, että kunnissa sairaanhoitaja tienaa jo nyt enemmän kuin työnjohtaja ja lähihoitaja enemmän kuin ammattimies.
