Vakioehdot sopimuksen osana

Monilla toimialoilla on sopimuksen teon helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi laadittu erilaisia vakioehtoja, yleisiä sopimus- ja toimitusehtoja. Business-to-business (B2B) -urakoinnissa yleisimmin käytetyt ovat Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998 RT 16-10660, joihin liittyy monia muitakin RT-sopimusasiakirjoja.

Urakkasopimuksen teossa on suositeltavaa käyttää näitä valmiita vakioehtoja ja lomakkeita, kunhan kuitenkin aina tapauskohtaisesti arvioidaan, sopivatko ne kaikilta osin kyseiseen hankkeeseen.

YSE 1998 -ehdot ovat esimerkki ns. yhteisesti laadituista  sopimusehdoista, jotka ovat syntyneet mahdollisen sopimussuhteen molempien osapuolten edustajien käymissä neuvotteluissa. YSE 1998 -ehdoilla on luotu rakentamisen alakohtainen säännöstö, jossa on otettu huomioon alan erityisolosuhteet ja niistä aiheutuvat ristiriitatilanteet ratkaisuineen.

Vakioehtojen ansiosta sopijapuolet saavat riittävän täydelliset määräykset sopimustensa ehtoihin. Vakioehdot antavat vastauksen sopimuksesta tavallisimmin syntyvien ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Lainsäännöksiä ja muita oikeuslähteitä tarvitaan ja käytetään vasta silloin, kun sopimuksen ja siihen liitettyjen vakioehtojen sisällön perusteella ei ole ratkaisua löydettävissä.

Sähkö- ja telealalla toimiva joutuu vakioehtojen kanssa tekemisiin monissa muissakin sopimussuhteissa kuin urakkasopimuksissa, esimerkiksi suunnittelusopimuksissa, ostettaessa tarvikkeita, ohjelmistoja tai vaikkapa autokaupassa tai tilanteessa, jossa tilaajalla (esim. metsäteollisuus) on omat ostoehdot sähköurakasta sopimiseen.

Siitä, mitä vakioehtoja sopimussuhteessa noudatetaan, on syytä sopia selkeästi ja mieluiten liittää vakioehdot sopimukseen.

Tilanteissa, joissa vakioehtoihin on pelkästään viitattu esimerkiksi tarjouksessa tai tilauksessa, voi tulla tulkintaongelmia siitä, ovatko vakioehdot tulleet sopimuksen osaksi vai eivät. Mitään aivan selviä ja yksiselitteisiä ratkaisumalleja tähän soveltamisongelmaan ei ole. Jokainen tapaus on arvioitava erikseen ottaen huomioon sopimuksen erityispiirteet ja sopijapuolten asema.

Silloin, kun vakioehtoihin vain viitataan, on merkitystä sillä, onko toisella sopijapuolelle ollut tosiasiallinen mahdollisuus tutustua ehtoihin. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2001:126  ja KKO 1993:45 käsitellyt tällaisia tapauksia. Oikeustapauksiin voi tutustua tarkemmin Valtion säädöstietopankki Finlexissä.