Suomen hissikanta on osin pahasti vanhentunutta

8.11.2018

Hissialan ammattilaiset ovat huolestuneita vanhojen hissien verkkaisesta modernisointitahdista. Viime vuosisadan alkupuolella rakennettujen laitteiden mekaaninen kestävyys on hyvä, mutta turvallisuus on usein kyseenalainen.

Vanha hissi

Suomessa on käytössä valtava määrä sadan vuoden ikää lähestyviä hissivanhuksia, jotka alkavat tuottaa enenevässä määrin päänsärkyä hissialan ammattilaisille.

Suomen Hissiyhdistys ry:n asiamies Veli-Pekka Vitikan mukaan monien 1920- ja 1930-luvuilla valmistuneiden hissien varaosat joudutaan teettämään usein jo erikoistilauksina, mutta silti vanhoista hisseistä ei olla monissa paikoissa valmiita luopumaan. Suomessa on käytössä arvoilta noin 60 000 hissejä. Uusia hissejä asennetaan vuosittain noin 1 600, mutta vanhoja modernisoidaan samassa ajassa vain noin 600. Eri aikakausilta olevat hissit ovat turvallisuuden suhteen varsin eri tasoisia.

– Suurin riski liittyy hisseihin, joista puuttuu korin ovi. Hissin liikkuessa sen etuseinä on näkyvissä, mikä aiheuttaa kiilautumis- ja takertumisvaaran, Vitikka muistuttaa.

Toinen ongelma on vanhojen hissien pysähtymistarkkuus. Vanhat laitteet pysäytetään jarrulla, ja hissin kuormitustilanne vaikuttaa siihen, mihin kohtaan laite pysähtyy: tarkkuus voi heittää jopa yli kymmenen senttiä suuntaan tai toiseen.

– Tällaisessa tilanteessa koriin astuva seniorikansalainen helposti kaatuu ja loukkaantuu. Ohjausjärjestelmän uusimisella pysähtymistarkkuus olisi helposti korjattavissa alle sentin toleranssitasolle.


Suomi on hissidirektiivin takapajula

Vuonna 1997 voimaan tulleen hissidirektiivin säätämisen yhteydessä EU antoi suosituksen vanhojen hissien turvallisuuden parantamiseksi. Monissa maissa suositukset on viety sellaisenaan lainsäädäntöön. Suomi kuuluu harvoihin maihin, joissa komission suositusta ei ole pantu voimaan.

Jokaisessa hississä on hälytysnappi siltä varalta, että hissi pysähtyy kerrosten väliin. Hissidirektiivin mukaan uusista hisseistä on oltava jatkuva puheyhteys valvomoon. Tavallisesti ne ovat hissiyritysten omia palvelukeskuksia, joihin saa puheyhteyden ja varmistuksen huoltajan tai asentajan paikalle tulosta. Vanhoissa hisseissä tällaista vaatimusta ei ole – hissin hälytyskello vain rämisee talon porrashuoneessa. Maallikko tuskin tietää, minne soittaa, joten tavallisesti tällöin soitetaan pelastuslaitokselle.


Tarkastus joka toinen vuosi

Hissiturvallisuuslaissa määritellään hissien tarkastuksia koskevat vaatimukset, joiden mukaan laite tarkastetaan joka toinen vuosi. Tarkastuksen tilaamisesta vastaa hissin haltija, joka on usein siirtänyt asian hoitamisen hissin huoltoliikkeelle. Jokaisella hissillä on oma yksilöllinen huolto-ohjelma ja nimetty huoltoyhtiö.

– Konehuoneessa olevaan huoltokirjaan merkitään suoritetut toimenpiteet. Huoltoväli vaihtelee käytön mukaan, Vitikka kertoo.

Asuinkerrostalon hissit seisovat suurimman osan ajasta, joten niiden huoltotarve on selvästi vähäisempi kuin liikekeskuksessa toimivan hissin. Huolto-ohjelman määrittelee laitteen valmistaja.


Hissiurakoitsijat Tukesin rekisterissä

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes pitää rekisteriä hissiurakoitsijoista. Sieltä löytyy lähes 40 toimijaa. Isoimmat näistä ovat kotimainen Kone, amerikkalainen Otis ja sveitsiläinen Schindler.

Huolto- ja korjaustoimintaa sekä modernisointia saa tehdä vain viranomaisten rekisteröimä hissiurakoitsija, ja rekisteriin pääsee vain hissiturvallisuuslaissa määritellyt ehdot täyttävä yritys. Turvallisuusviranomaisen eli Tukesin kotisivulla ylläpitämässä rekisterissä on mainittu myös kunkin firman asennusten turvallisuudesta ja lopputuotteen laadusta vastaavan hissitöiden johtajan nimi.

Hissitöiden johtaja onkin monen asian vartija. Hän valvoo asentajakunnan ammattitaitoa ja ohjeistaa toimijat, että hissin käyttöturvallisuus varmistetaan aina huollon ja korjauksen jälkeen. Sähkötöitä koskevat pätevyysvaatimukset on määritelty sähköturvallisuuslaissa, jonka myös hissiasentajan tulee täyttää. Lisäksi hissiasentajilta vaaditaan aina perehtyneisyyttä tehtäviin töihin.

Matti Valli, teksti