Sähkömoottoripyörä tekee uutta tuloa

8.9.2015

Sähkömoottoripyörä patentoitiin vuonna 1897, mutta kehittymätön akkuteknologia asetti niille rajoja näihin päiviin saakka. Nyt ne jo pärjäävät kisassa polttomoottoria vastaan.

Sähkömoottoripyörät ovat yleistymässä nopeasti USA:ssa ja Aasiassa, mutta Suomessa niitä on vain noin 30, joista vain 15 on rekisteröity maantieajoon.

Brammo Enertia. Kuva Lauri Dammert

Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla (LUT) on sähköinen Brammo Enertia. Sen 3,1 kWh akun lataus kestää neljä tuntia. Yhdellä latauksella 13 kW:n tehoinen pyörä ajaa noin 70 km matkan. Latausvirta saadaan LUT:n omasta tuuli- ja aurinkovoimalasta, ja lataaminen maksaa vain noin 50 senttiä.

– Ajettavuudeltaan on tosi mukava ja helppo pyörä. Vaihteita ei ole ja vääntöä on saatavilla heti pienistä nopeuksista lähtien. Kaasun annostelu on helppoa ja tarkkaa, yliopiston kehityspäällikkö Marko Kasurinen todistaa.

Latausstandardi hakusessa

Sähkömoottoripyörissä käytetään tyypillisesti harjattomia tasavirtakoneita. Niiden ominaisuudet ja akkujen antamat ajokilometrit vaihtelevat valmistajakohtaisesti suurestikin. Tehokas pikalatausjärjestelmä ei myöskään ole – kuten ei ole autojenkaan kohdalla – vielä vakiintunut. Sähköpyöriä voidaan ladata suoraan standardin SFS 5610 mukaisista kotitalouspistorasiasta, mutta se on hidasta. Kehittyneemmät ja samalla kalliimmat mallit pystyvät käyttämään myös type 2 Mennekes-liitintä tai type-1 -pistoketta, joiden kautta lataus 3-400 km maantieajoa varten kestää 1,5 - 3,5 tuntia. Joihinkin pyöriin voi myös saada vaihtoakun.

Useimmat pyörät on kuitenkin ladattava 100–200 km välein, ja lataus kotitalouspistokkeesta kestää kaksin verroin kauemmin. Työmatkalainen voi tietysti ladata akun työpaikallaan tai yöllä kotonaan.

Sähköinen turismi kaksipyöräisellä voi olla hankalaa. Pistorasiat ja jännite vaihtelevat jopa ympäri Eurooppaa, maailmasta nyt puhumattakaan. Jos lataus kestää 3–7 tuntia, kaukomatkalainen ehtii syödä monta hillomunkkia.

– Kansainvälinen latausstandardi olisi hyvin tärkeä saada aikaiseksi. Eri mantereilla on nyt eri liittimet, ja tämä kirjavuus haittaa markkinoita, espoolaisen sähkömoottoripyöräradan Electric Arenan johtaja Jyri Leinonen sanoo.

 
Korkea hinta myynnin jarruna

Menekkiä on hidastuttanut myös se, että pyörien pieneen konetilaan on ollut vaikea suunnitella tehokasta moottoria. Siksi niiden teho ei ole kaikkia motoristeja miellyttänyt. Ahtauden vuoksi hybridiversiotkaan eivät onnistu kuten autoissa.

Sähköautot Nyt -hankkeen vanha, itse konvertoitu sähkömoottoripyörä. Kuva Mikko Arvinen

Myös hinta on jarruttanut sähkömoottoripyörän yleistymistä Suomessa. Laadukkaat pyörät maksavat 9 000 – 19 000 euroa. Liiallista rahaa omistaville on tarjolla jopa 70 000 euron pyöriä. Itse tekemällä pääsee halvemmalla. Internet pursuaa sähkömoottoripyörien rakennus- ja tuunausohjeita.

Akut ovat kalliita nekin, tyypillisesti yli 3 000 euroa. Päälle tulee vielä lähes 1000 euroa maksava laturi. Voinemme tosin olettaa, että sähkömoottoripyörien ja akkujen hinta noudattaa normaaleja kaupankäynnin lakeja – kun volyymi kasvaa, tarjonta lisääntyy, valmistus halpenee ja hinnat alenevat.

 
Tehot kasvavat, ajomatka pitenee

LUT:n käytössä olevan pyörän kiihtyvyys ja huippunopeus eivät Kasurisen mielestä ole verrattavissa polttomoottorikäyttöisiin, mutta normaaliliikenteelle enemmän kuin riittävät. Siitä on nyt tullut tehokkaampi malli, Empulse. Se kulkee yhdellä latauksella 200 km huippunopeuden ollessa 177 km/h.

Uusimmat sähkömoottoripyörät tarjoavat jo muitakin polttomoottoriin verrattavia ominaisuuksia. Uusimmissa malleissa riittää vääntöä enemmän kuin tarpeeksi.

Zero S esimerkiksi kiihtyy nollasta sataa 4,1 sekunnissa. Sillä ajaneet kehuvat pyörää ärhäkäksi, ”kuin alla olisi 250 cm2 pyörä jossa on 650cm2 kiihtyvyys.”

– Väittäisin, että jos vertailukohta on saman tehoinen ja samaan käyttöön tarkoitettu polttomoottoripyörä, niin sähkömoottoripyörä on kilpailukykyinen, Jyri Leinonen kehuu.

 
Tulevaisuuden ajoneuvo?

Suuret valmistajat vaikuttavat uskovan sähkömoottoripyöriin. Kehitystyössä kilpailevat esimerkiksi italialainen Energica, itävaltalainen KTM, yhdysvaltalaiset Zero Motorcycles ja Vectrix, japanilaiset Yamaha, Kawasaki ja Honda, saksalainen BMW sekä kanadalainen Lito. Lisäksi jopa Harley-Davidson on mukana.

KTM Freeride. Kuva KTM

Kuvan KTM E-Freeriden 16 kilowatin sähkömoottori tarjoaa 42 newtonin väännön.

Jyri Leinonen näkee sähkömoottoripyörien tulevaisuuden valoisana. Hän uskoo moottoriteknologian olevan siinä vaiheessa, että siihen ei ole odotettavissa merkittäviä parannuksia.

– Akut tietysti paranevat ja latausajat lyhenevät, muuta mullistavaa ei horisontissa näy,” hän toteaa.

Sen sijaan hänellä on runsaasti ajatuksia sähkömoottoripyörien hyötykäytöstä muuhunkin kuin harrastukseen ja huvitteluun.

– Yhteiskäyttöpalvelut, automatisoidut pyörävuokraamot, mobiilisovellukset… meillä Suomessakin on niitä varmaan jo vuonna 2020. Asenneilmapiiri omistamiseen muuttuu ja tarvittava teknologia on jo olemassa, hän ennustaa.

Tavalliseen siirtymäliikenteeseen nykyiset sähkömoottoripyörät ja sähköautot soveltuvat jo nykyisin aivan hyvin. Matka-ajoonkin ne lienevät melko pian varteenotettava vaihtoehto normaalituloiselle pyörän tai auton ostajalle. Miten valtio sitten reagoi polttoaineverotulojen vähenemiseen on vielä hämärän peitossa. Kokemus kertoo, että kyllä talousministeriössä tarpeen tullen jokin sähköajoneuvoja koskeva rasite kehitetään.