Teslalla Nordkappiin ja takaisin eli 3700 kilometriä sähköllä

8.11.2018

Sähköautomatkan suunnittelu alkoi Excel-harjoituksella. Helsingin ja Nordkappin välisten latauspaikkojen sijainnit ja tehot, yöpymispaikat ja niiden latausmahdollisuudet, auton kulutus ja akun kapasiteetti olivat rakennuspalikoita, jolla koko matkan pystyi laskemaan ja mallintamaan huolellisesti etukäteen.

 
Autona alla oli uudenkarhea Tesla Model S 100D, eli nelivetoinen sadan kilowattitunnin akustolla varustettu täyssähköauto. Tällä akustolla auto kulkee noin 500-550 kilometriä yhdellä latauksella, mikä on suunnilleen kaksinkertaisesti se, mitä suurin osa muista valmistajista saavat irti akustoistaan. Ja tällä reissulla tuota kantamaa oppi arvostamaan.

Ensimmäinen yö oli suunniteltu Jyväskylään, mutta joku oli kuitenkin laittanut rallitapahtuman juuri meidän reissun kohdalle, joten hotellin puutteessa matka jatkui Kuopioon saakka. Auto olisi kulkenut perille ilman latausta, mutta nälkä vaivasi, joten latasimme itsemme pitsoilla samalla kun auto tankkasi ravintola Matkakeitaan parkkipaikalla olevalla, yhdellä Suomen tällä hetkellä seitsemästä Teslan Supercharger-pikalatausasemalla.


Yöksi keskinopeaan lataukseen

Kuopiossa odotti hotelli ja hotellin pihalle asennettu Virran keskinopeaa Type2-latauspiste. Kuopiossa joku oli pysäköinyt Skodansa sähköautoille varattuun ruutuun, mutta onneksi latauskaapelissa riitti mittaa ja parkkipaikan viereisellä nurmikolla tilaa. Keskinopealla lataustolla Tesla latautui yön aikana helposti täyteen.

Lauantain ajopäivä oli pitkä, Kuopiosta Kilpisjärvelle asti. Melkein tuhannen kilometrin matkalla pysähdyimme ensiksi Kuopion ja Oulun välissä olevan Pyhäjärven Supercharger-asemalla, minkä jälkeen latasimme akkuja vielä Siikalatvalla, Rovaniemellä ja Levillä normaalien taukojen yhteydessä.

Fortumin Levitunturin latauspaikka on Suomen pohjoisin pikalaturi. Tie Levitunturilta Kilpisjärvelle on varmasti yksi tasavallan kauneimmista. Vaikka ilta oli jo pitkällä, ei maisemia E8-tieltä Tornionjoen-Muonionjoen laaksoon väsynyt ihailemasta.

Kilpisjärven Hotelli Kilpisellä uni maistui viidentoista tunnin matkanteon jälkeen. Lähistöllä olisi ollut tarjolla Fortumin keskinopea lataustolppa, mutta akussa riitti vielä virtaa Norjan Supercharger-asemille pääsyyn.

Seuraavana päivänä viidenkymmenen kilometrin laskeutuminen Kilpisjärveltä merenpinnan tasolle Norjan Skibotniin ei kuluttanut akkua paljoakaan, niin jyrkkää alamäki oli. Maailman pohjoisin Supercharger-asema Sørkjosenissä tarjosi kuusi Supercharger-latauspaikkaa, kaupan ja kahvilan ja mahtavat fasiliteetit kokkailuun meren rannassa.

Paikkaan liittyi myös matkan ainoa ennakkoon tiedossa ollut sähköauton lataushaasteeksi luettava asia. Sørkjosenista on matkaa Nordkapin kautta seuraavalle yöpaikalle niin paljon, että joko matkalla pitäisi ladata lisää tai pitäisi luottaa siihen, että määränpäässä todella on latausta vapaana.

Onneksi matkalle osui muutaman kymmenen tuhannen asukkaan Alta, jossa löimme auton paikallisen Scandicin lataustolppaan ja jalkauduimme ostoksille ja ihmettelemään yhtä pohjolan suurimmista maastopyöräilytapahtumista. Aikaa tässä kului niin paljon, että sähköä saatiin enemmän kuin riittämiin.


Tie Nordkappiin on ainutlaatuinen

Kaikki Nordkappiin ajaneet tietävät, että viimeiset pari sataa kilometriä ovat aivan poikkeuksellista maastoa ja reittiä. Tie on usein kapea ja mutkainen, mutta kohdalle osuneet ennätyshelteet ja kirkas keli varmistivat maisemien ihailun.

Ja siinä se lopulta oli. Nordkapp, Manner-Euroopan pohjoisin piste, maailman laita. Jopa myyttinen paikka monelle motoristille ja autoilijalle. Paikalta löytyi ehkä 40-vuotiaita rättisitikoita ja melkein saman ikäistä S-sarjan Mersuja. Eräs motoristi kertoi ajaneensa koko matkan Hollannista. Myös monen monta pyöräilijää raskaine kuormineen päätti matkansa tänne, silmin nähden väsyneinä, mutta onnellisina.

Paluumatka alkoi muutaman kilometrin matkalla Honningsvågiin, hotelliin, jossa on ilmeisesti maailman pohjoisin julkinen sähköautojen latauspaikka. Onneksi toinen kahdesta paikasta oli vapaana.

Jäämereltä paluumatka eteni Lakselvin avoimien arojen ja Karigasniemen tunturikoivikoiden kautta Saariselälle yöpymään. Tällä välillä ei ole vielä yhtään pikalaturia, mutta keskinopeaa sähköä oli tarjolla sen verran, että akkuja sai ladattua riittävästi ruokailujen aikana. Vaikka Fortumin Karigasniemen laturi näytti vaatimattomalta, tarjosi se täydet 22 kW lataustehoa.


Kansainvälisiä kohtaamisia

Seuraava ruokapaikka oli Suomen Lapin saamelaiskulttuurin keskus, Inarin kirkonkylä. EU:n tuella Inariin on rakennettu varsin pätevä ulkoilureitti, nuotiopaikkoineen ja Juutuanjoen Jäniskosken siltoineen.

Ja mitäpä muuta täällä voisikaan tavata, kuin Singaporelaismerikapteenin, joka kertoo viettävänsä eläkepäiviään reppureissaillen. Suomi oli hänelle maa numero 126. Eläkeläinen oli hämmentävän hyvin perillä Suomen koulutusjärjestelmästä ja sosiaaliturvasta, joten vajaa tunti meni nopeasti Singaporen kaupunkivaltion ja Suomen eroja peratessa. Niistä vähäisin ei ole verotusaste.

Tie Saariselältä Rukalle on jopa yllätyksetön. Sähköautoilijan kannalta se kulkee läpi alueen, joka Suomessa on heikoimmin varustettu latausinfralla. Kolmen ja puolen sadan kilometrin matkalla ei ole yhtään pikalaturia. Teslakuskia tämä ei kuitenkaan juuri haittaa, sillä auto kulkee matkan heittämällä ilman latausta.

Onneksi Rukan keskustan alle rakennetun parkkihallin latauspaikoilla oli tilaa. Täällä lataus maksoi verrattain edulliset 0,19 e/kWh, mutta lisäksi joutui maksamaan viidentoista euron pysäköintimaksun, eli kaikista halvin latauspysähdys tämä ei ollut. Seuraavana päivänä matka kohti Helsinkiä ja eteläisemmässä Suomessa vaivattoman matkanteon varmistavaa Supercharger-verkostoa pääsi alkamaan täydellä akulla.

Reissu oli mahtava kokemus. Matka paljasti myös, että sähköautoilun uudisraivaajapäivät alkavat olla takanapäin. Sähköautoilu on siirtymässä vaiheeseen, jossa autoilla vain ajetaan, miettimättä koko ajan latauspaikkoja ja kulutusta.

Matkalle kertyi pituutta kaiken kaikkiaan 3695 kilometriä. Keskikulutukseksi tuli kohtuullisena pidettävä 18,1 kWh/100 km. Sähköenergiaa kului noin 670 kWh. Tällä määrällä vanhanaikainen hehkulamppu palaisi melkein kaksi vuotta yhtä soittoa. Ladattu sähkö maksoi keskimäärin 0,24 euroa kWh, joten latausten hinnaksi tuli vain 160 euroa.

Tuomas Sauliala, teksti ja kuvat