Yhteisrakentamislaki tuo uusia pelisääntöjä verkonrakentajille

2.2.2016

Yhteisrakentamislailla haetaan lisää tehokkuutta valokuituverkkojen rakentamiseen sähköverkon maakaapeloinnin lisääntyessä. Uusi laki kannustaa viestintäverkkojen rakentajia hyödyntämään sähköverkkojen infrastruktuuria. Lain odotetaan tulevan voimaan 1.7.2016 kevään eduskuntakäsittelyn jälkeen.

Eduskunta sai loppuvuodesta hyväksyttäväkseen ehdotuksen uudesta verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamis- ja yhteiskäyttölaista. Uuden lain pääasiallinen tarkoitus on helpottaa ja nopeuttaa valokuituverkkojen rakentamista ja laskea nopeiden viestintäverkkojen rakentamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Sähköyhtiöille uusi laki tuo samalla entistä enemmän mahdollisuuksia päästä jakamaan verkkojen rakennuskustannuksia teleyhtiöiden kanssa. EU:n viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi annettuun yhteisrakentamisdirektiiviin (2014/61/EU) pohjautuvan lain ydinajatuksena on, että viestintäverkkojen rakentajat saavat tuoda valokuidut muiden verkkojen rinnalle aina, kun se on kohtuullisesti mahdollista.

Laki koskee kaikkia fyysisiä infrastruktuureja, joihin viestintäverkon elementtejä voidaan sijoittaa, mutta käytännössä yhteisrakentamisen arvioidaan painottuvan sähköverkon maakaapelointitöiden yhteyteen.

Jatkossa sähkö- ja viestintäverkkojen rakentajien tulee suostua rakentamaan verkkoja yhdessä, mikäli tämä on teknisesti mahdollista, eikä yhteisrakentamisesta aiheudu erillisrakentamista suurempia kustannuksia. Ehdotus yhteisrakentamisesta tulee tehdä kirjallisesti vähintään kuukausi ennen kuin hankkeelle haetaan lupia viranomaisilta.

Viestintävirasto kokoaa tiedot hankkeista

Jotta yhteisrakentaminen ja yhteisten suunnitelmien teko olisi mahdollista, tarvitsevat verkkojen rakentajat ja suunnittelijat hyvissä ajoin tiedot muiden toimijoiden suunnitelmista. Jatkossa verkonrakentajien tulee toimittaa Viestintävirastolle tiedot kaikista valmisteilla olevista hankkeistaan, mikäli tietojen luovutus ei vaaranna verkkojen tietoturvaa, yritys- ja liikesalaisuuksia tai yleistä tai kansallista turvallisuutta esimerkiksi viranomaisverkkoja rakennettaessa.

Verkonrakentajien tulee toimittaa Viestintävirastolle esimerkiksi suunniteltujen rakennustöiden reitti- ja sijaintitiedot, suunnitellut aikataulut sekä tiedot verkon fyysisestä infrastruktuurista kuten käytettävistä kaapeleista, putkista ja verkon aktiivisista osista.

Lakiehdotuksen mukaan verkkojen rakennussuunnitelmat sekä tiedot olemassa olevista verkoista tulisi koota keskitetysti Viestintävirastoon perustettavaan tietopalveluun. Myös verkkoinfrastruktuurin sijaintitietoja tarjoava, valtion kokonaan omistama Johtotieto Oy oli vaihtoehtona tietopisteen kokoajaksi, mutta lain valmisteluprosessissa tultiin siihen tulokseen, että keskitetyn tietopisteen toimintaan liittyy niin paljon valtion turvallisuuden kannalta olennaisia tehtäviä sekä hallinnollista päätäntävaltaa, että tietokannan ylläpito on parempi jättää viranomaisen vastuulle.

Viestintävirastolla olisi uuden lain mukaan oikeus kieltäytyä tietojen antamisesta, jotta esimerkiksi kriittisten kaapeleiden sijaintitiedot eivät päädy vääriin käsiin. Tietojen toimittaminen tulee olemaan ilmaista kaikille toimijoille, mutta kyselyistä peritään lähtökohtaisesti maksu. Kaapeleiden sijaintitietojen pyytäminen on kuitenkin ilmaista.

Uuden lain valmistelusta yhdessä hallitussihteeri Janne Mänttärin kanssa vastanneen liikenne- ja viestintäministeriön ylitarkastajan Tanja Müllerin mukaan tieto valmisteilla olevista verkonrakennushankkeista ei ole kulkenut tähän saakka riittävän hyvin eri toimijoiden välillä.

– Lain valmisteluvaiheessa verkkotoimijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella on selvää, että yksi merkittävä este yhteisrakentamiselle on se, että meneillään olevista ja suunnitelluista rakennushankkeista kuullaan liian myöhäisessä vaiheessa, jolloin niihin ei ole enää mahdollista osallistua. Yhteiskäyttöä vaikeuttaa puolestaan puutteelliset tiedot fyysisten infrastruktuurien sijainneista. Uusi laki parantaa toivottavasti verkkotoimijoiden toimintakäytäntöjä ainakin tiedonkulun osalta, Müller sanoo.

Yhteistyöstä kieltäytyminen pitää perustella

Voimassa olevan sähkömarkkinalain mukaan sähköverkkojen haltijoiden on jo nyt hyödynnettävä yhteisiä reittejä muiden yhdyskuntateknisten verkkojen kanssa mahdollisuuksien mukaan, mutta tähän saakka verkkojen yhteisrakentaminen on perustunut pääosin verkkotoimijoiden vapaaehtoiselle yhteistyölle tai tiiviisti rakennetuilla kaupunkialueilla ja tiealueilla voimassa oleviin sopimuksiin.

Tiealueilla liikenneviraston tavoitteena on ollut jo pitkään lisätä verkkotoimijoiden yhteistoimintaa liikenteelle aiheutuvien haittojen minimoimiseksi ja asennustilan riittävyyden turvaamiseksi, mutta tästä huolimatta yhteisrakentamisen kokonaismäärä on jäänyt vielä vähäiseksi. Esimerkiksi Pirkanmaan ELY-keskuksen arvion mukaan maantiealueille haettavista työluvista vain noin viisi prosenttia on koskenut tähän mennessä yhteisrakentamisena tai yhteiskäyttönä tehtäviä hankkeita.

Jatkossa verkkotoimijoiden on suostuttava toisen verkkotoimijan yhteisrakentamista koskevaan pyyntöön oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin, mikäli pyyntö ei lisää kustannuksia erillisrakentamiseen verrattuna, vaaranna verkon turvallisuutta tai hankaloita verkon käyttöä aiottuun tarkoitukseen.

Yhteisrakentamispyynnöstä kieltäytymisestä voi valittaa Viestintävirastolle, mutta varsinaista tuomarin roolia virastolle ei olla hakemassa.

– Laki sisältää useita perusteita, joilla verkkotoimija voi kieltäytyä yhteisrakentamisesta tai -käytöstä. Voidaan sanoa, että lain tavoitteena on enemmänkin kannustaa toimijoita yhteistoiminnan lisäämiseen pakottamisen sijaan, ylitarkastaja Müller sanoo.

Vastavuoroista kustannusten jakoa

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan kustannusten jakoon liittyvät erimielisyydet ovat hidastaneet tähän saakka merkittävästi verkkojen yhteisrakentamista. Uusi laki ei tuo euromääräistä selkeytystä kustannusten jakoperusteisiin, mutta mikäli toisen yhtiön yhteisrakentamispyynnöstä kieltäytyy kustannusten perusteella, tulee omat kustannukset pystyä erittelemään viestintävirastolle.

Lain lähtökohtana on, että yhteisrakentamisesta aiheutuvat kustannukset jaetaan verkkotoimijoiden kesken erillisrakentamisesta aiheutuvien kustannusten suhteessa. Kustannusten arvioinnin lähtökohtana voidaan käyttää esimerkiksi eri toimialajärjestöjen arvioita keskimääräisistä rakentamiskustannuksista.

Lisäksi huomioidaan hankkeen erityispiirteet, kuten kohteen maantieteellinen sijainti, maaperän laatu sekä hankkeen aikataulu. Lisäksi arvioidaan rakennustavan vaikutus kustannuksiin. Jos sähkökaapeli olisi esimerkiksi mahdollista aurata nopeasti maahan, mutta valokuidun lisääminen mukaan edellyttäisi kaikkien kaapeleiden kaivamista, kallistuisi ja hidastuisi sähkökaapelin veto huomattavasti.

Tämän kaltaisissa tilanteissa lähtökohtana on, että yhteisrakentamispyynnön esittänyt toimija vastaa itse kaikista syntyvistä lisäkustannuksista. Tarvittaessa verkkotoimijat voivat saattaa kustannuksia koskevat erimielisyydet viestintäviraston ratkaistavaksi. Ylitarkastaja Müllerin mukaan kustannustenjaon lähtökohtana on, että yhteisrakentaminen tuo hyötyjä ja säästöjä kaikille hankkeen osapuolille.

– Lain tavoitteena on, että yhteiskunnalle tarpeellista infraa rakentuisi mahdollisimman helposti. Jos rakentamisen katsotaan onnistuvan helpommin erikseen kuin yhdessä, niin ei meidän ole tarvetta puuttua asiaan, Müller sanoo.

Uuden lain odotetaan tulevan voimaan 1.7.2016 kevään eduskuntakäsittelyn jälkeen.