Konkaritarkastaja ei malta lopettaa

4.8.2014

Kaj Ingman vasta harkitsee uransa lopettamista, vaikka takana on yli 2 000 sähkötarkastusta. 71-vuotias vaasalainen sukelsi sähköalan maailmaan samoihin aikoihin, kun Kekkosesta tuli presidentti.

Kaj Ingman tekee edelleen toista sataa tarkastusta vuodessa

Kaj Ingman on mies, jolla on maine – ja onneksi hyvä sellainen. Hänen ei tarvitse myydä itseään saadakseen sähkötarkastuskeikkoja, sillä yli 2 000 kohteen tarkastusta voi pitää jo riittävänä referenssiluettelona. 71-vuotias vaasalainen tunnetaan ympäri Suomen, etenkin kotikonnuillaan Vaasan rannikkoseudulla ja Etelä-Pohjanmaalla. Nykyään Ingman tekee 100−150 tarkastusta vuodessa lähinnä Vaasan seudulla.

– Herrasmiespäätökselläni en mene muiden tarkastusalueille. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, vaan palataan takaisin vuoteen 1957. Silloin Ingman astui sähköalalle.

Vaasan ruotsinkielinen ammattikoulu oli vasta valmistunut Wolffintien varteen Vaasan Palosaarella, kun 14-vuotias Kaj Ingman käveli varovasti sisään sen pääovesta. Moniko olisi valmis moiseen nykyään – Ingman lähti nimittäin koulutielle kotoaan Tammisaaresta. Nuori Kaj asui koulun asuntolassa muutaman vuoden vanhempien poikien suojattina.

Vaasan teknillisen oppilaitoksen ja asepalveluksen jälkeen Ingman pääsi ensimmäiseen työpaikkaansa Vaasan Sähkön sisäasennusosaston työnjohtajaksi. Hän viihtyi tehtävässä 10 vuotta. Turvallisesta virasta luopuminen oli epätavallista 1970-luvulla.

– Pitivät minua vähän hulluna.

Etelä-Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen Ingman palasi Vaasaan, koska Vaasan Sähkössä oli vapautunut sähkötarkastajan paikka. Hän jäi työstä eläkkeelle vuonna 2004, mutta perusti oman yrityksen, Kei Fixin.

– Ilmoitin silloiselle Turvatekniikan keskukselle, että jatkan yrittäjänä. Ei lomia, pekkasia eikä ylityökorvauksia. Huonoin mahdollinen työnantaja, Ingman naurahtaa.

Turvallisuus ja valvonta parantuneet

Sähkötarkastajan työ on muuttunut huomattavasti Kaj Ingmanin uran aikana. Suurimmat muutokset liittyvät Ingmanin mukaan mittauslaitteisiin, viranomaissäädöksiin ja valvontaan. Vielä 1970-luvun lopussa sähkölaitoksien tarkastustoiminta oli vapaaehtoista. Pakolliseksi tarkastukset tulivat vasta 1980-luvulla.

Uuden, vuonna 1996 voimaan tulleen sähkötarkastuslain myötä alettiin Ingmanin mukaan tehdä varmennustarkastuksia ja -pöytäkirjoja ja vertailtiin mittatuloksia urakoitsijan käyttöönottotarkastusmittausten tuloksiin.

– Ennen uutta lakia ainakin minä tarkastin itse joka ikisen maadoitetun laitteen ja pistorasian, Ingman kertoo.

Sähköalan kehityksen merkkipaaluina oman uransa aikana Kaj Ingman pitää muun muassa muovieristettyjen johtojen ja muoviputkien tuloa, kojeiden pikaliittimiä, sulkulaitteita eli lapsisuojia, vikavirtasuojia ja automaattisulakkeita, jotka alkoivat 1970-luvulta lähtien korvata tulppasulakkeita. Ennen kaikkea asennusten ja asumisen turvallisuus on niiden ansiosta parantunut.

Kaj Ingman arvioi, että suurissa eli yli kahden asunnon kohteissa sähköasennusten taso on parantunut. Sen sijaan omakoti- ja paritaloissa vaaditaan nykyään vain käyttöönottotarkastus, ei varmennustarkastuksia. Sen takia niiden asennusten tason valvonta on vaikeaa.

– Monilla tarkastajilla on sellainen käsitys, että asennustöissä saatetaan mennä siitä, missä aita on matalin, Ingman sanoo.

Ingman pahoittelee, ettei määräaikaistarkastuksia tilata vieläkään siinä määrin kuin laki edellyttäisi.

– Tarkastuksia tehdään liian vähän. Tämän näkee selvästi myös tarkastusmäärien tilastoja katsomalla, Ingman sanoo.

5–6 koulutusta vuodessa

Sähköinfon tekninen johtaja Esa Tiainen ohjeistaa Kaj Ingmania Vaasan sähköturvallisuuspäivilläSähkötarkastajaveteraani ei ole väsynyt sivistämään itseään, vaikka käy kahdeksattakymmenettä. Maaliskuun lopussa hänet nähtiin kotikaupunkinsa Vaasan sähköturvallisuuspäivässä eturivin oppilaana.

Useammin kuin kerran Ingman keskeytti luennoitsijan sanoin ”Ei se kyllä ihan noin mennyt”, etenkin jos asia koski jotain alan historiaan liittyvää faktatietoa.

Ingman kertoo kiusanneensa jo Vaasan Sähkön aikana ”sähköturvallisuuskeskuksen setiä” pisteliäillä kysymyksillään, jos oli löytänyt ohjeista tai säännöistä puutteita.

– Jo koulussa opettajani kirjoitti todistukseeni, että luonteessani on ”särskild punktlighet och samvetsnoggrannhet” (erityistä säntillisyyttä ja tunnontarkkuutta), Ingman muistelee.

Keilaus ajaa kaiken edelle

Vaasan sähköturvallisuuspäivä siirtyi tiistailta keskiviikolle tärkeästä syystä: Kaj Ingmanin piti päästä keilakisaan.

Harjoituksia ja kisoja on peräti 3−6 kertaa viikossa. Intohimon syitä on vaikea selittää.

– Keilaaminen on vaikeaa, jos siinä aikoo pärjätä. Yhden tai kaksikin kaatoa voi saada, mutta kisassa ruutuja on 60. Oma keskiarvoni on vajaa 200, Ingman kertoo.

Konkaritarkastajan ammattitautina on lomamatkoillakin vilkuilla, miten sähköt on asennettu.

– Ja jos lehdessä on juttu tulipalosta vaikkapa hotellissa, saatan tarkistaa, olenko itse ollut siellä tarkastamassa, Ingman sanoo.

Monta vuotta Ingman on harkinnut lopettamista, mutta ei ole vielä tehnyt isoa päätöstä.

– Tarkastajan oikeuteni on voimassa vielä vajaa kolme vuotta, viimeistään sitten, Ingman naurahtaa.