Yli 30 vuotta sähköalalla

20.8.2010

Sähköurakoitsijaliiton palvelukseen vuonna 1974 tullut STUL:n tiedotuspäällikkö Auli Laaninen jäi kesäkuussa eläkkeelle yli 30 sähköalalla vietetyn vuoden jälkeen. 

– Kyllä minä yritin tehdä muutaman kerran irtiottoja täältä, mutta mulla on ollut hyvä duuni ja eri asiat sopivat eri ihmisille. Eikös sitä sanota, että ne ihmiset, jotka tietävät paikkansa elävät terveempinä ja onnellisempina pidempään. Kaikkein terveimpiä ja pitkäikäisimpiä ovat pohjalaiset, kuorolaulua harrastavat papit, jotka todella tietävät paikkansa, Laaninen nauraa.

Vuonna 1950 syntynyt Laaninen tuli urakoitsijaliiton järjestösihteeriksi joulukuussa 1974, pian Helsingin kauppakorkeakoulusta ekonomiksi valmistumisensa jälkeen.

– Liiketaloustieteen lisäksi minä opiskelin kansantaloustiedettä ja sosiologiaa. Varsin hyvin se valmisti tähänkin tehtävään.

1970-luvun alkupuolella Suomen Sähköurakoitsijaliittoon (Sähkö- ja teleurakoitsijaliitoksi nimi vaihtui vuonna 1996) kuului vain alle 200 jäsentä.

– Tuohon saakka sähköala oli ollut myös hyvin säädeltyä ja liittokin oli enemmänkin hyvä veli -kerho, mihin ei haluttukaan uusia jäseniä.

Asiat olivat kuitenkin muuttumassa nopeasti, sillä vuonna 1974 sähköurakointilupien myöntäminen siirrettiin kilpailun mahdollistamiseksi alueellisilta sähkölaitoksilta Sähkötarkastuslaitokselle. Tämä johti nopeasti sekä sähköurakoitsijoiden että urakoitsijaliiton henkilöstön määrän kasvuun.

– Meitä oli tuolloin vain yhdeksän työntekijää. Pekka Sallinen oli tuolloin nimitetty juuri liiton toimitusjohtajaksi vanha herra Maaniemen jälkeen. Pian tämän jälkeen ajattelutapa muuttui sallivammaksi uusille tulijoille, ja periaatteeksi otettiin toivottaa asiansa kunnialla hoitaneet uudet tulijat tervetulleiksi ”hyvän tiedon piiriin”.

”Hyvällä tiedolla” tarkoitetaan esimerkiksi Sähköliikkeiden Palvelu ja kustannus Oy:n nimellä vuonna 1967 perustetun, vuonna 1995 Sähköinfo Oy:ksi muutetun palveluyhtiön kirjoja ja kursseja.

 

Auli Laaninen, kuva Mikko ArvinenLaadukas koulutustarjonta ei ole itsestäänselvyys 

Sekä Sähköinfon kirjojen kustannustoiminta että koulutustoiminta lisääntyi huomattavasti 1990-luvun puolivälissä kun Sähkötarkastuskeskus lopetettiin ja Sähköinfoon palkattiin Sähkötarkastuskeskuksen entisiä teknisiä asiantuntijoita.

– Tänne otettiin parhaat päältä. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, että sähköalalla on tarjolla niin paljon hyvää tietomateriaalia, vaikka moni niin ehkä ajatteleekin, Laaninen muistuttaa.

Laaninen muistelee, että Sähköinfon nimi juontaa juurensa 1980-luvun lopulle, jolloin tuotteiden hinnastopäivityksiä alettiin lähettää videotex-linjasiirtoina Sähköinfo-nimisen palvelun kautta.

– Tavallaan meillä oli internet-palvelu käytössä ennen internetiä. Tekniikka oli tuolloin niin edistyksellistä, että minuakin tultiin haastattelemaan Tekniikka ja talous -lehteen.

 

Asioista kerrotaan niin kuin ne ovat 

Laanisen mukaan STUL:n viestinnässä on aina ollut tavoitteena kertoa asiat mahdollisimman selkeästi ja mielellään niin kuin ne ovat.

– Asiat ovat konkreettisia, eikä mitään korulauseita kannata paljon esittää.

Jotakin kirjoittamattomia sääntöjä urakoitsijaliiton viestintään kuitenkin kuuluu.

– Esimerkiksi sanan ”pyrkiä” käyttäminen on kielletty periaatepäätöksellä, sillä periaatteena on, että me ei pyritä vaan me tehdään. Tosin sellainen poikkeus tässä on, että työmarkkina-asioissa saa edelleen pyrkiä tavoitteisiin.

Laaninen on ollut vuosien ajan järjestämässä esimerkiksi urakoitsijapäiviä ja liiton kesäkokousmatkoja.

– Varsinkin nämä matkat, missä urakoitsijoiden puolisotkin ovat olleet mukana, ovat olleet oikein mukavia reissuja.

Viime vuosina mukaan on lähtenyt kohtalaisen mukavasti uusiakin kasvoja.

– Tänä keväänä Lontoossa ei taitanut olla minun lisäksi mukana enää ketään muuta ensimmäiselle ja legendaariselle vuoden 1983 Moskovan kesäkokousmatkalle osallistunutta. Se oli hilpeä ja mielenpainuva reissu kun junalla mentiin.

Laanisen mukaan matkojen tunnelmassa ei kuitenkaan ole tapahtunut suurta muutosta vuosikymmenten varrella, mitä nyt meno on saattanut muuttua hieman fiinimmäksi ja ateriat paremmiksi.

– Alkuaikoina mentiin ja syötiin sitä mitä oli tarjolla, mutta nyt ruokiin ja juomiin kiinnitetään paljon enemmän huomiota. Meno on ollut aina ihan siistiä ja asiallista, mutta kohtalaisen reipastakin. Äijäreissuihin minä en ota mitään kantaa, kun niistä minä olen kuullut vain sen mitä pojat ovat kertoneet.

 

Yhteishenkeä ja reilua peliä 

Laaninen kiittelee urakoitsijoiden hyvää yhteishenkeä. Peli on yleensä reilua, eikä kilpailijoista puhuta pahaa selän takana.

– Vaikka monet ovat tosi kovia kilpailijoita keskenään, tulevat kaikki vaikka urakoitsijapäivillä siihen nähden hirveän hyvin toimeen keskenään. Oliko tuo sitten sitä kuuluisaa sähkömieshenkeä, että toisia kohdellaan reilusti. Ehkä niissä äijäporukoissa, missä istutaan pidempään iltaa, voi tulla sanomistakin, mutta siitähän minä en onneksi tiedä mitään.

Laanisen mukaan tähän voi vaikuttaa myös se, että liiton tapahtumat on suunnattu selkeästi alan tai oman osaamisen kehittämiseen, tai sitten ihan vain hauskanpitoon ja yhdessäoloon esimerkiksi alueosastoissa.

– Onhan liiton toiminta siinäkin mielessä muuttunut, että toimitusjohtaja on yksiselitteisesti ilmoittanut, että liiton tilaisuuksissa ei puhuta saati sitten sovita hinnoista.

Ikävänä aikana Laaninen muistaa vain 1990-luvun alun pahimmat lamavuodet, jolloin monien tuttujenkin firmat menivät nurin ja rahat vain loppuivat.

– Onneksi heistäkin suurin osa sijoittui myöhemmin hyvin uudelleen. Eihän se ammattitaito siitä mihinkään katoa vaikka firma menisikin alta.

Laaninen ei ainakaan myönnä, että hänellä olisi ollut työasioissa koskaan mitään ongelmia kenenkään kanssa.

– Viestintä, tiedotus, kokoukset ja matkat ovat mukavia asioita, eikä näissä ole joutunut koskaan selvittelemään vaikkapa urakkariitoja tai vastaavia ikävämpiä asioita. Mukavista asioistahan on aina kiva puhua ihmisten kanssa, Auli Laaninen sanoo.