Urakoitsijat: Suora sopimussuhde on kaikkien etu

21.11.2016

Talotekniikkaurakoiden siirtäminen aliurakoiksi vaarantaisi rakennusalaa
monin tavoin, sähkö- ja teleurakoitsijat varoittavat.

Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n toimitusjohtaja Olli-Heikki Kyllönen ja hallituksen puheenjohtaja, Amplit Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kuusela pitävät talotekniikkaurakoiden hankkimista sivu-urakoina erittäin tärkeänä.

 STUL:n puheenjohtaja Jussi Kuusela, varapuheenjohtava Kimmo Hallamaa sekä toimitusjohtaja Olli-Heikki Kyllönen toivovat, että rakennusala lopettaisi kustannustehokkuuden hakemisen laadun kustannuksella.

– LVIS-urakoiden pitää olla suorassa sopimussuhteessa rakennuttajaan eikä rakennusurakoinnin takana. Muussa tapauksessa on vaarana, ettei talotekniikka saa sitä asemaa, joka sille kuuluu. Urakoitsijan osaamista pystytään hyödyntämään parhaiten sivu-urakkana, mikä näkyy lopputuloksessa, he sanovat.

Talotekniikan osuus kiinteistöjen rakentamisen ja saneeraamisen kokonaiskustannuksista on kasvanut ja kasvaa edelleen. STUL:n järjestöpäällikkö Toivo Lötjösen mukaan tämä näkyy erityisen voimakkaasti korjausrakentamisessa. Tästä huolimatta talotekniset urakat saatetaan haluta tilata aliurakoina.

– Mitä useampi porras lisää hintaan omat kulunsa ja katteensa, sitä korkeammaksi hinta nousee. Joskus loppuhinta voi tuolloin olla toteuttamisen estekin. Pääurakoitsija on voinut hinnoitella oman osuutensa niin korkeaksi, että aliurakoitsijan ehdotukset jäävät toteuttamatta taloudellisista syistä, vaikka ne parantaisivat lopputulosta, Lötjönen mainitsee.

STUL:n varapuheenjohtajan, Sähkö Oy Turun toimitusjohtaja Kimmo Hallamaan mukaan talotekniikkaurakoiden hankkimisesta sivu-urakkana on huomattavasti etua kaikille osapuolille.

– Kokemukseni perusteella kustannusoptimi löytyy parhaiten pääurakka ja talotekniset sivu-urakat -mallissa, jossa tilaaja voi suoraan vaikuttaa niin suunnittelun kuin toteutuksenkin laatuun sekä keskustella osaavien toteuttajien kanssa, Hallamaa sanoo.

Mitä useampi kokki, sitä sekavampi soppa

Töiden vastaanotto sekä vastuu- ja takuukysymykset ovat yksiselitteisempiä, jos tilaaja voi keskustella asioista suoraan sähkö- tai LVI-urakoitsijan kanssa. Sopimussuhteella on vaikutusta myös aikataulutukseen, sillä sivu-urakoitsija sopii aikatauluista suoraan pääurakoitsijan kanssa - toisin kuin aliurakoitsija.

– Päätösten teko on aina nopeampaa ja selkeämpää, kun ei ole tarpeettomia välikäsiä ja monia erilaisia intressejä häm- mentämässä soppaa. Muutoksia on helpompi käsitellä ja ongelmia ratkoa, eikä väärinymmärryksiä pääse syntymään niin helposti, Lötjönen sanoo.

Jussi Kuusela muistuttaa, että sähkö- ja teleurakoitsijat ovat oman alansa ylivoimaisesti parhaita asiantuntijoita, joiden on tunnettava viimeisimmät säädökset sekä uusimmat tekniikat ja järjestelmät.

– Kasvaneeseen ja kasvavaan ammattitaitovaatimukseen ei voida vastata ketjuttamalla vaativaa ammattityötä hankintaketjun alapäähän, Kuusela korostaa.

Olli-Heikki Kyllönen näkee urakoiden ketjuttamisessa muutenkin runsaasti ongelmia.

– Kun urakoita pilkotaan yhä pienempiin osiin, kasvaa riski laadun kärsimisestä. Pidempien ketjujen päästä löytyy todennäköisemmin epäkelpoja tekijöitä, osaamattomuutta ja harmaata taloutta, Kyllönen sanoo.

Toivo Lötjösen mukaan pitkien urakkaketjujen viimeisen lenkin toiminta ei usein kestä päivänvaloa.

– Taloudellisen hyödyn hakeminen pitkillä ketjutuksilla ei ole hyväksyttävää. Jos tehdään tietoisesti pitempi ketju, menee hinta sille tasolle, etteivät viimeiset lenkit pysty enää vastaamaan lainsäädännön, työehtosopimusten ja tilaajan asettamiin vaatimuksiin ja velvoitteisiin, Lötjönen muistuttaa.

STUL:n lakimies Roger Lehtosen mukaan urakoiden tarpeeton ketjutus ja pilkkominen vähentää myös uusien teknisten ratkaisujen kehittämis- ja toteuttamismahdollisuuksia, vaikeuttaa vastuukysymysten selvittelyä ja voi jopa estää pelisääntöjen mukaan toimivia urakoitsijoita saamasta urakoita.

– Toisinaan tämä johtaa siihen, että urakat joudutaan kilpailuttamaan moneen kertaan, Lehtonen sanoo.

Kohtuuttomat sopimusehdot eivät hyödytä ketään

Kimmo Hallamaa kertoo törmänneensä viime vuosina usein urakkasopimuksiin esitettyihin ja tarjouspyyntöihin asetettuihin kohtuuttomiin reunaehtoihin.

– Jossakin saatetaan esimerkiksi vaatia alle viisi vuotta vanhoja referenssejä sellaisista kohteista, joita ei ole viimeisen viiden vuoden aikana seutukunnalla edes toteutettu. Tämä sulkee paikalliset yritykset kilpailusta pois, mikä ei todellakaan ole tilaajan etu, Hallamaa pahoittelee.

Pienemmät yritykset kärsivät puolestaan usein ylimitoitetuista liikevaihtovaatimuksista ja tuoreet yritykset työnjohtajan kokemukselle asetetuista, usein tarpeettoman pitkistä vaatimuksista. Viime vuonna Hallamaa törmäsi urakkasopimukseen asetettuun sakkoon, joka olisi voinut olla puolitoista kertaa koko urakkasumman suuruinen.

– Kun muistetaan, että sähköurakoitsija on käytännössä aina viimeinen urakoitsija työmaalla, kaatuvat projektin aikaiset sähköurakoitsijasta riippumattomat viivästykset helposti juuri sähköurakoitsijan niskaan. Välillä tuntuu, etteivät sähköurakoitsijat itsekään aina huomioi näitä asioita tarjousta tehdessään, jolloin riskit jäävät hinnoittelematta.

Enemmän rahaa, vähemmän riitoja

Sähköurakoitsijoiden mukaan ensimmäinen ratkaisu ongelmien välttämisessä on noudattaa rakennusurakan yleisiä, yhteisesti sovittuja sopimusehtoja. Yleiset sopimusehdot – YSE 1998 – luotiin alun perin, jotta alalle saataisiin riittävän oikeudenmukaiset ja kaikkien tuntemat sopimusehdot, joita osapuolet tulkitsevat samalla tavalla.

– YSE säästää aikaa ja kustannuksia sekä vähentää erimielisyyksiä ja riitoja. Poikkeamat aiheuttavat sopimusten ja tarjouspyyntöjen tulkintaongelmia, ristiriitaisia velvoitteita toimijoiden kesken, sopimusaukkoja sekä niistä johtuvia turhia kustannuksia. Lisäksi poikkeamat tarjouspyynnössä johtavat epäyhtenäisiin ja vertailukelvottomiin tarjouksiin, Lehtonen huomauttaa.

Pahimmassa tapauksessa tarjouspyyntöihin ja sopimusluonnoksiin on saatettu piilottaa tarkoitushakuisesti erilaisia poikkeamia.

– YSE:n sijaan keksitään jatkuvalla syötöllä omia ehtoja, joihin on piilotettu mitä erilaisimpia asioita. Kaikkien näiden läpi lukeminen, "ansojen" tunnistaminen ja riskien hinnoittelu vievät paljon aikaa, Hallamaa sanoo.

Yleisissä sopimusehdoissa molempien osapuolten riskit ja oikeudet on määritelty tarkasti ja tarjoukset voidaan tehdä kustannuksiltaan optimaalisina. Näin myös tilaaja voittaa, kun laadukas lopputulos voidaan toimittaa reilusti vertailukelpoiseen hintaan.

Artikkeli on julkaistu Sähköala Sähkö & Rakentaminen 2016 -lehdessä