Ali- ja sivu-urakoitsijat eivät ole samalla sopimusviivalla

20.11.2014

Laskusuhdanteen aikana aliurakoinnin suhteellinen osuus sähkö- ja muissakin taloteknisissä urakoissa on kasvanut. Tämä on saanut STUL:n ja LVI-TU:n tarttumaan yhteiseen tavoitteeseen: parantamaan taloteknisten urakoitsijoiden sopimuksellista ja toiminnallista asemaa työmailla.

Sähkö- ja muiden taloteknisten töiden osuus on kasvanut tasaisesti sekä uudis- että etenkin korjausrakennustyömailla. Nykyään osuus koko työmaan kustannuksista saattaa olla jopa lähes puolet. Samaan aikaan urakoiden sopimustekninen kehitys on merkinnyt takapakkia sähkö- ja muiden taloteknisten urakoitsijoiden näkökulmasta.

– Aliurakoitsija pääsee harvoin käyttämään puheoikeuttaan tavalla, joka auttaisi ottamaan huomioon hänen etunsa. Sivu-urakoitsijana tilanne on toinen ja suurin piirtein verrattavissa pääurakoitsijan suhteeseen tilaajaan. Aliurakoitsijana toimimisen varjopuolet korostuvat kiireisten hankkeiden sähkötöissä, pohtii liiketoimintajohtaja Antti Rovamaa EMC Talotekniikasta.

LVI-Tekniset Urakoitsijat ry:n toimitusjohtaja Jari Syrjälä on samoilla linjoilla urakkamuotojen merkityksestä ja keskinäisistä eroista sopimustekniikan ja työmaalla toimimisen kannalta. Lisäksi hän muistuttaa, että aliurakoitsija-asemassa talotekninen urakoitsija voi joutua toisinaan suostumaan kohtuuttomiinkin aikatauluvaatimuksiin.

– Työmaat ovat aina eri paikassa ja siksi huonosti verrattavissa teollisuuteen, jossa alihankkijasuhteista tulee herkemmin pysyviä. Kun näin on laita, pienen urakoitsijan nokkamies joutuu nopeallakin aikataululla suostumaan isoihinkin muutoksiin pääurakoitsijan ehdoilla, Syrjälä toteaa.


YSE-poikkeamat ongelma

Sekä STUL:issa että LVI-TU:ssa ja niiden jäsenyrityksissä on havahduttu myös siihen ongelmaan, että rakennusalan yleisiä sopimusehtoja eli YSE:ä noudatetaan entistä harvemmin. Tarjouspyyntöihin sisältyvät YSE-poikkeamat siirtyvät urakkasopimusten osiksi, kun urakoitsija joutuu tekemään ehtojen mukaisen tarjouksen. Poikkeuksia esiintyy erityisesti urakoitsijan kannalta kohtuuttomien ehtojen, sopimussakkojen ja sanktioiden muodossa.

– Etenkin julkisissa hankinnoissa tämä on johtanut ongelmaan, että valitsematta jääneet kilpailijat valittavat markkinaoikeuteen, koska valinta ei ole ollut tarjouspyynnön mukainen. Paljon yksinkertaisempaa olisi, että kaikki noudattaisivat YSEä, pohtii Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n lakimies Roger Lehtonen.

Lisä- ja muutostöiden ongelmia ovat Lehtosen mukaan vaatimukset töiden aloittamisesta ilman tilausta, tarjousten hidas käsittely sekä puutteelliset suunnitelmat. Toisaalta, jos hanke on hyvin valmisteltu ja rakennuttajaosaaminen hyvää, lisä- ja muutostöiden määrä ei välttämättä ole suuri. Tämän toteutuminen on kiinni tilaajan omista resursseista ja rakennuttajataidoista. Jos niitä ei ole tarpeeksi, on tapana käyttää rakennuttajakonsulttia.

– Sähköurakoinnin näkökulmasta on todettava, että rakennuttamiskonsultoinnin taso Suomessa vaihtelee. Hyviäkin osaajia löytyy, vaikkei osaamista voi todellakaan mitata raporttien sivumäärän mukaan, sanoo STUL:n toimitusjohtaja Olli-Heikki Kyllönen.

Kyllönen lukeutuu YSEn laajan käytön varauksettomiin kannattajiin. Hän perustelee kantaansa myös rakennuttajan edulla: sillä, että YSEstä poikkeaminen jo tarjous- ja neuvotteluvaiheessa johtaa herkästi tarpeettoman kalliisiin tarjouksiin.

– Totta kai sähköurakoitsijakin osaa hinnoitella riskin, joka hänen kannettavakseen asetetaan liian tiukoilla aikataulu- ja maksuehtovaatimuksilla, Kyllönen toteaa.


Entistä isompia urakoita

Jos YSEstä poikkeaminen on kaikilla selvästi tiedossa, suuria ongelmia ei aina vääjäämättä synny. Riskit tulkintaerimielisyyksille tosin kasvavat, ja jo tämä lisää todennäköisyyttä sille, että kädenväännöstä tulee loppuselvitysvaiheessa ja matkan varrellakin raju.

– Tilanne on erityisen hankala, kun ollaan noudattavinaan YSEä eikä sitä sitten noudatetakaan. Ristiriitatilanteista kärsivät kaikki, eikä vähiten talotekniikkaurakoitsija, pohtii STUL:n järjestöpäällikkö Toivo Lötjönen.

Lötjönen näkee sivu-urakoinnin suosimisessa senkin edun, että tällöin hankkeessa ei tarvita ”ylimääräisiä” välikäsiä. Näin tilaajan ja toimittajan edut ovat helpommin sovitettavissa yhteen.

– Talotekniikkaurakoiden kasvaessa, tekniikan kehittyessä ja tilaajien vaatimusten kasvaessa on opittu myös ostamaan lisäosaamista tarvittaessa. Tilaajan vaatimuksiin on helpompi vastata, kun on suora sopimussuhde rakennuttajaan, Lötjönen perustelee.

Esimerkiksi sairaalakohteissa sähköurakoitsijan taloudellinen osuus voi olla hyvin suuri. Näissä hankkeissa osaamistarvetta lisää vielä se, että on varmistettava tekninen yhteensopivuus sairaalatekniikan ja ”tavanomaisen” sähkötekniikan kanssa.

Sähkö- ja muun taloteknisen alan onneksi uudenlainen kumppanuusajattelu toisaalta yleistyy. Roger Lehtonen mainitsee Senaatti-kiinteistöt myönteiseksi esimerkiksi tästä.

– Näin päästään suoraan vaikuttamaan asiakkaan tarpeiden tyydyttämiseen ja innovoimaan tässä onnistumiseksi, Lehtonen sanoo.

Teknistä osaamista alalla on riittävästi, niin pienissä kuin isoissakin yrityksissä. Sopimustekniikassa sen sijaan on Lehtosen mukaan parannettavaa, mikä korostuu silloin, kun sovelletaan kertaluonteisia sopimusehtoja.

– Kohennettavaa on myös aikataulunhallinnassa. Kaikki rakennuttajat ja pääurakoitsijat eivät ole sisäistäneet talotekniikan määrän huomattavaa lisääntymistä rakennusprojekteissa. Tämänkin takia tulisi mielestäni suosia sivu-urakointia, koska tällöin myös sähkö- ja muut talotekniset urakoitsijat pääsevät aidosti vaikuttamaan asennusajankohtaan, toteaa Sähköarina Oy:n toimitusjohtaja Kaj Vanninen.


Artikkeli julkaistu Sähköala Sähkö & Rakentaminen 2014 -lehdessä