Sähköinfon historiaa, 1990-luku

Sähköinfo 50 vuotta1990-luvulla Sähköinfo kehittyi koulutus- ja kustannusyrityksestä monipuoliseksi infotaloksi. Erityisesti teleurakoinnin vapautuminen ja tästä seurannut alan koulutustarpeen kasvu monipuolisti huomattavasti yrityksen toimintaa.

Vuosi 1990 käynnistyi Suomessa jännittyneissä tunnelmissa. Asuntojen hintojen tuntuva lasku edellisen vuoden puolivälin jälkeen ei ollut ehtinyt heijastua vielä aloitettavien kohteiden määrään ja talouteenkin riitti vielä kohtalaisesti uskoa. Ehkä tämä taantuma on vain lyhyt notkahdus, mikä menee pian ohi?

Näin ei kuitenkaan käynyt. Huhtikuussa 1990 Vammalassa hotelli Ellivuoressa pidetyillä Pienurakoitsijoiden talvipäivillä seminaariohjelmaan lisättiin uusi puheenvuoro tilaajan konkurssiin varautumisesta, ja tästä talousuutiset muuttuivat vuoden mittaan aina vain synkemmiksi ja synkemmiksi. Valtakunnan taloudessa aallon pohjaa ei saavutettu ennen vuoden 1993 loppua. Rakennusalaa laman heilahtelut ravistelivat vuoden, parin viiveellä. Kun vuonna 1989 rakennettiin 64 000 uutta asuntoa, nousi määrä vuonna 1990 69 000 asuntoon. Osalle asunnoista ei kuitenkaan löytynyt enää ostajia, ja uusien aloitusten määrä kääntyi jyrkkään laskuun.

Sähköurakointiyrityksiä alkoi mennä enenevässä määrin nurin vuoden 1991 puolivälin jälkeen, kun valmistuneiden kohteiden jälkeen uusia töitä ei enää löytynyt. Rakennusalalla pohja saavutettiin vasta vuonna 1996, jolloin aloitettiin vain 19 000 asunnon rakentaminen. Rakennusalan työttömyys nousi pahimmillaan 37 prosenttiin.

 
Tarjouslaskentakurssien kysyntä romahti lamaan

Nykyisin Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy:n pääarvioijana työskentelevä Arto Kari vastasi Sähköinfon pakettirekisteripalvelun pakettien kehittämisestä Elektrounion-konserniin kuuluneen, kouvolalaisen KRT-Sähkö Oy:n palveluksessa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Teollisuuden sähköasennuksiin ja suurten toimitilakiinteistöjen sähköistykseen erikoistunut KRT oli aloittanut itse pakettirekisterin pakettien päivittämisen, ja kun työ sujui hyvin, teki yritys sopimuksen pakettien päivittämisestä myös Sähköinfon edeltäjäyritykselle Sähköurakoitsijaliiton Koulutus ja Kustannus Oy:lle.

Arto Kari.

– Vuonna 1990 firmoilla riitti vielä vanhoja, isojakin töitä, mutta sitten kun todellinen lama iski päälle, kävivät työt aika vähiin ja isojakin firmoja alkoi mennä nurin. Ensiksi meni Hankkija ja seuraavaksi Sähkö Oy Turusta ja Elektrounion, jonka palveluksessa minä oli. Meillä oli 22 yritystä Suomessa, joista vain yksi, Kaakkois-Suomen sähköpalvelu, jäi pystyyn. Kaikki muut menivät nurin, Kari muistelee.

Vuonna 1990 kohistiin paljon tarvikkeiden ohjehintojen poistamisesta Sähkötukkuliikkeiden liiton Mustasta kirjasta, kun kilpailuvirasto linjasi ohjehinnaston lain vastaiseksi hintakartelliksi. Arto Karin mukaan ohjehintojen poistumisella ei kuitenkaan ollut todellisuudessa juurikaan merkitystä urakoitsijoille, sillä pakettirekisterin hinnat noudettiin jo tuolloin tukkujen hinnastoista. Pakettirekisterin ylläpidon lisäksi Kari toimi – ja toimii satunnaisesti edelleen – Sähköinfon tarjouslaskentakurssien luennoitsijana.

– 1990-luvun alussa loppuunmyydyillä kursseilla harjoiteltiin paitsi pakettirekisterin, myös Sähkö- ja LVI-valinnan tarjouslaskentaohjelman käyttöä. Tuolloin ihmisten piti tuoda omat tietokoneet kurssille. Tässä oli aikamoinen homma, kun porukka kantoi hotelleihin tavallisia koneita ja näyttöjä. Minulla itselläni oli kannettava Toshiban tietokone, joka maksoi kymmeniä tuhansia markkoja. Muistan kanssa, kun KRT:n koneelle ostettiin yhden gigan kovalevy; tämä maksoi 40 000 markkaa.

Sähköisen pakettirekisterin suosio kasvoi nopeasti 90-luvun alussa. Pääpiirteissään palvelu toimi niin kuin pitääkin, mutta osalla uusista käyttäjistä linjasiirtoyhteyksien saaminen toimimaan aiheutti aluksi päänvaivaa.

”Jouduimme muuttamaan joitain linjaparametrejä ja vaihtamaan VTE 1.03:n uudempaan 1.07:ään. Sen jälkeen siirto onnistui”, torniolaisesta Sähköcentre Ky:stä kerrottiin Sähköinfon palautekyselyssä.

Vuonna 1992 Sähköinfo-palvelun käyttäjämäärä ehti nousta hetkeksi yli 600 käyttäjään, mutta laman iskiessä kunnolla päälle tarjouslaskentaohjelmien ja -kurssien kysyntä väheni samassa suhteessa tarjouspyyntöjen kanssa ja yritykset alkoivat säästää nopeasti myös muusta henkilökunnan koulutuksesta. Kurssien ja kirjojen vähentynyt kysyntä sekä lehtien mainostulojen romahtaminen pakotti myös Koulutus- ja Kustannus Oy:n sopeuttamaan toimintojaan rankalla kädellä vähentyneeseen kysyntään. Vuonna 1991 Leppävaaran Sähkötalossa työskenteli 46 työntekijää, mutta pari vuotta myöhemmin väkimäärä oli jouduttu karsimaan 35 henkeen.

 
Sähkötarkastuskeskuksen palveluita Sähköinfolle

Sähköurakoitsijaliiton Koulutus ja Kustannus Oy:n nimi muutettiin Sähköinfo Oy:ksi 24.5.1995. Samoihin aikoihin yrityksen henkilöstömäärä kääntyi uuteen nousuun, kun silloisen Sähkötarkastuskeskuksen toimintaa ryhdyttiin ajamaan alas ja siirtämään toimintoja yksityisille palveluntuottajille vuonna 1996 voimaan tulleen sähköturvallisuuslain ja EU:n asetusten mukaisesti. Sähkötarvikkeiden ennakkotarkastusvelvollisuudesta luovuttiin, tarkastuskeskuksen viranomaisvastuut siirrettiin uuteen Turvatekniikan keskukseen ja muut kuin viranomaiselle selkeästi kuuluvat valvontatehtävät yksityistettiin.

Sähköinfolle Sähkötarkastuskeskuksesta periytyi kohtuullista korvausta vastaan joukko kirjojen ja muiden julkaisujen julkaisuoikeuksia. Sähköinfon ja STUL:n toimitusjohtajana vuoteen 2004 saakka työskennelleen Pekka Sallisen mukaan tarkastuskeskuksen kustannustoiminnan myynti Sähköinfolle ei herättänyt juurikaan vastustusta.

– Kenelläkään muulla kuin meillä ei ollut vaadittavia resursseja ja kiinnostusta toiminnan jatkamiseen, joten siinä tilanteessa ei ollut juuri vaihtoehtoja, Sallinen muistelee.

Sähkötarkastuskeskuksen sähköurakoitsijoille aiemmin koostama määräysmuutosluettelo korvattiin Sähköinfon keväällä 1996 julkaisemalla ”Sähköalan tietokansiolla”. Tämä toi merkittävän lisän yrityksen liikevaihtoon, samoin kuin D1-käsikirja.

Lisäksi talon asiantuntijoiden joukko kasvoi kovan luokan vahvistuksilla, kun Sähkötarkastuskeskuksen toimistopäällikkönä työskennellyt Sinikka Hieta-Wilkman siirtyi Sähköurakoitsijaliiton tekniseksi johtajaksi vuonna 1994 ja kun Sähkötarkastuskeskuksen nuori sähköasennusalan määräysten asiantuntija, diplomi-insinööri Esa Tiainen palkattiin taloon toimistoinsinööriksi syksyllä 1995.

– Sähköturvallisuuslain tulo vuonna 1996 oli suurin muutos sähköalalla vuosikymmeniin ja tämä lisäsi huomattavasti ammattilaisten koulutustarvetta. Esimerkiksi käyttöönottotarkastukset tulivat urakoitsijoille kokonaan uutena asiana ja Sähköinfo alkoi järjestämään paljon tähän liittyvää koulutusta eri puolilla Suomea, Tiainen kertoo.

 
Teleurakointi nousi sähkötöiden rinnalle

Tele- ja turvajärjestelmien osuus sähköurakoiden arvosta kasvoi merkittävästi 1990-luvulla. Puhelinsisäverkkojen teleurakointi vapautui kilpailulle vuonna 1993 viestintämarkkinalain muutoksen myötä. Muutoksen merkitystä lisäsi se, että perinteiset puhelinsisäverkot alkoivat korvautua ensimmäisen sukupolven yleiskaapelointijärjestelmillä toimistorakennuksissa. Nämä muutokset lisäsivät nopeasti myös telepuolen koulutuskysyntää.

1990-luvun alkupuolella telekurssien tarjonta lisääntyi huomattavasti. Esimerkiksi vuoden 1991 syksyllä järjestettiin kurssit Alueellista asiaa teleasennuksista, Puhelinsisäverkkoasennukset, Atk-lähiverkkoasennukset, Lähiverkon mittaukset ja valokaapeliasennukset, Kiinteistöjen telejärjestelmät, Kiinteistöjen antennijärjestelmät ja Teleasennusten sähköturvallisuus. Kursseja pidettiin peräti kymmenellä eri paikkakunnalla; Helsingissä, Kuopiossa, Lahdessa, Mikkelissä, Jyväskylässä, Järvenpäässä, Oulussa, Paimiossa, Tampereella, ja Vaasassa.

Lisäksi järjestettiin suuri Automaatio- ja telepäivä yhdessä Sähkösuunnittelijat NSS:n kanssa Helsingissä. Päivän aikana pohdittiin esimerkiksi, kuinka teleurakoinnin itsetarkastusperiaatteeseen siirtyminen tulee onnistumaan. Vielä 1990-luvun alussa puhelinsisäverkkoasennukset piti tarkastuttaa paikalliselle telelaitoksella ennen niiden liittämistä "yleiseen televerkkoon".

Sähköinfo oy ja vuonna 1996 perustettu Turva-alan yrittäjät ry käynnistivät turvallisuusjärjestelmien koulutusyhteistyön vuosikymmenen lopulla. Tuo yhteistyö on jatkunut jo 20 vuoden ajan.

Sähköinfon telepuolen teknisenä johtajana vuodesta 1990 vuoteen 2015 toimineen Timo Rasimuksen mukaan 1990-luvulla myös valokuidut alkoivat tulla tutuiksi entistä useammille urakoitsijoille.

– Yleisten tietoliikenneverkkojen puolella optiset verkot yleistyivät 1980-luvulta alkaen ensin runkoverkkoihin, seuraavaksi tilaajapään liityntäverkkoihin ja viimeisenä rakennusten nousukaapelointeihin, Rasimus kertoo.

Ensimmäinen valokaapeleiden asentamista käsitellyt oppikirja ”Valokaapelit ja niiden asentaminen” julkaistiin vuonna 1993. Saman vuoden Automaatio- ja telepäivillä kuultiin esimerkiksi Helsingin puhelinyhdistyksen kehityspäällikkö Pekka Koiviston esitys valokaapelisovelluksista ja -asennuksista.

 
Telejärjestelmäkortit ST-kortistoon

ST-kortiston sisältöä laajennettiin 1990-luvun alkupuoliskolla lukuisilla tele-, turva- ja automaatiojärjestelmiä käsittelevillä korteilla ja käsikirjoilla. Kaikki olemassa olleet kortit päivitettiin ja kortistoon laadittiin uudet suunnittelu- ja asennusohjeet puhelin-, antenni-, pikapuhelin-, henkilönhaku-, äänentoisto-, potilasviestintä-, merkinanto-, paloilmoitus-, rikosilmoitus-, videovalvonta-, kulunvalvonta ja työajan seurantajärjestelmistä sekä rakennusten tietoverkoista. Insinööritoimisto Matti Niemi Oy:n suunnittelupäällikkö Jouko Lattu vastasi puhelinsisäverkkoja käsittelevän kortin laadintatyöstä.

– Korttien perusteella maallikkokin – rakennuttaja – ymmärtää asiat, Lattu kertoi Sähkömaailmassa.

Vuonna 1994 ST-kortistosta julkaistiin ensimmäinen sähköinen, CD-rom -levyllä toimitettu versio, jossa korttitekstit olivat pääasiassa RTF-muodossa ja kuvat erikseen. 1990-luvun alkuvuosina lehdissä kohistiin paljon myös CAD-suunnittelun mahdollisuuksista. Levyke sähköpiirustuksissa käytettävistä CAD-piirrosmerkeistä julkaistiin jo vuonna 1991.

Telepuolen merkityksen kasvu huipentui vuonna 1997, kun Suomen Sähköurakoitsijaliiton nimeksi laajennettiin Suomen Sähkö- ja Teleurakoitsijaliitto ry. STUL:n www.stul.fi -verkkosivut avattiin kesäkuussa 1998. Alkuvaiheessa myös Sähköinfon palveluista kerrottiin liiton sivuilla, mutta siinä missä liitto oli nettiasioissa jopa aikaansa edellä, seurasi liiton tytäryhtiö kunnolla perässä vasta muutaman vuoden viiveellä.



Sähköinfo siirtyi internetaikaan 2000-luvun alussa