Sähköinfon historiaa, 2000-luku

Sähköinfo 50 vuottaVuosituhannen vaihteessa Sähköinfon toimintaa leimasi Sähkötarkastuskeskuksen määräysten korvautuminen uusilla SFS-standardeilla sekä tuotteiden sähköistyminen ja palveluiden siirtyminen internetaikaan.

Sähköala siirtyi uudelle vuosituhannelle optimistisissa tunnelmissa: ”Vuosi 2000 koitti, mutta koska maailmanloppua ei tullutkaan, voimme olla varmoja siitä, että kaikki tarvitsevat edelleen sähköä ja sähköistyksen tekijöitä", vuosituhannen ensimmäisen Sähköala-lehden ensimmäisellä sivulla tunnelmoitiin.

Vuosituhannen vaihteessa Sähköinfon kouluttajilla ja asiantuntijoilla riitti kiireitä, kun Sähkötarkastuskeskuksen vanhat määräykset korvattiin uusilla SFS-standardeilla vuoden 1999 lopussa. Lukuisia kirjoja ja lomakkeita piti päivittää vastaamaan uusia määräyksiä, minkä lisäksi kentältä sateli valtavasti kysymyksiä määräysmuutosten vaikutuksista.

Erityisesti sähkötyöturvallisuusstandardi SFS 6002:n julkaisu kesäkuussa 1999 herätti runsaasti kysymyksiä, sillä uudella standardilla korvatuista määräyksistä osa oli ollut muuttumattomina käytössä jopa 25 vuotta, eikä alalla oltu totuttu muutenkaan määräysten nykyisen kaltaiseen uudistumistahtiin. Esimerkiksi jännitetöiden tekoa koskeviin vaatimuksiin tuli tuolloin niin paljon muutoksia, ja muutoksista niin paljon kysymyksiä, että Sähköinfo päätti laatia jännitetöiden uusien määräysten mukaisesta teosta oman opetusvideon vuonna 2000.

Myös pienjännitesähköasennuksia koskevan SFS 6000 -standardin sisältöä avaaville koulutustilaisuuksille riitti runsaasti kysyntää, sillä lokakuussa 1999 ilmestynyt standardi muutti kertaheitolla suuren joukon esimerkiksi maadoitusta ja vikavirtasuojausta koskevia määräyksiä.

Sähköinfo käynnisti uusien standardien sisältöön perehdyttävät kurssit jo hyvissä ajoin ennen standardien voimaantuloa vuoden 1999 lopussa, mutta kursseille riitti runsaasti tulijoita vielä uudenkin vuosituhannen puolella, sillä Sähkötarkastuskeskuksen vanhoja määräyksiä sai soveltaa uusien standardien rinnalla vuoden 2002 loppuun saakka. Myös vuonna 2001 ilmestyneen, suurjännitesähköasennuksia käsitelleen SFS 6001 -standardin siirtymäaika päättyi tuolloin, mikä näkyi huomattavana verkonrakennusalan ammattilaisten koulutustarpeena.

Aktiivisesti mukaan standardointityöhön

Standardien sisältö oli tuttu Sähköinfon asiantuntijoille, sillä monet heistä olivat osallistuneet uusien standardien laadintaan sähköalan standardoimisyhdistys Sesko ry:n komiteoissa. STUL:n edeltäjä Sähköliikkeiden liitto oli yksi vuonna 1965 perustetun Suomen Sähköteknillisen Standardoimisyhdistys ry:n perustajajäsenistä, mutta niin kauan kun Sesko toimi Sähkötarkastuskeskuksen osana, ei urakoitsijaliitolla tai liiton palveluyhtiöllä ollut polttavaa tarvetta osallistua määräysten varsinaiseen laadintatyöhön muuten kuin lausunnonantajana.

Sähkötarkastuskeskuksessa sähkölaitteiden ennakkotarkastuksesta saatuja tuloja käytettiin alan suomalaisten standardien laadintaan, mutta kun sähkölaitteiden ennakkotarkastusvelvollisuus lakkasi vuonna 1994, lakkasi samalla myös standardointityön rahoitus. Tämän jälkeen alan toimijat sopivat, että standardeista eniten hyötyvät tahot osallistuvat paitsi niiden laadintaan, myös Seskon toiminnan rahoittamiseen.

Teknisestä asiantuntijasta Sähköinfon tekniseksi johtajaksi vuonna 2004 ylennetty Esa Tiainen on osallistunut alusta saakka SFS 6000 -standardin laadintaan ja päivittämiseen Seskon komiteassa. Nykyisin standardin päivittämisestä vastaavan SK 64 -komitean puheenjohtajana toimivan Tiaisen mukaan myös Sähköinfo saa maksaa vuosittain joitakin tuhansia euroja oikeudestaan käyttää satoja asiantuntijoidensa työtunteja yhteisten standardien laadintaan.

– Näin me saamme aina tuoreimmat tiedot standardimuutoksista urakoitsijoille välitettäviksi, Tiainen kertoo.

Digisiirtymä täytti antennikurssit

Suomen ensimmäiset digitaaliset televisiolähetykset käynnistyivät syyskuussa 2000 ja analogiset lähetykset lopetettiin elokuussa 2007. Antennikotitalouksien lisäksi muutos koski myös kaapelitelevisioverkon kiinteistöjä. Muutostöiden laajuudesta kertoo, että pelkästään yhteisantennijärjestelmien vahvistimia vaihdettiin Satelliitti- ja antenniliitto SANT ry:n ja Digita oy:n arvion mukaan noin 185 000 kappaletta.

Töitä oli tarjolla niin paljon, että tilanne houkutteli myös lukuisia sähköurakointiliikkeitä laajentamaan toimintaansa antenniverkkojen kunnostuksen puolelle. Monille antennialan ammattilaisille digitekniikka oli jo tuttua, sillä digitaalisia satelliittiohjelmia oli alettu katselemaan Suomessakin jo 1990-luvun puolella, mutta esimerkiksi sähköasentajat tarvitsivat lisäkoulutusta ennen antennitöihin ryhtymistä.

Ennen digisiirtymää Sähköinfo ei ollut järjestänyt vuosiin antennipuolen kursseja, mutta syksyllä 2000 Sähköinfo, Satelliitti- ja antenniliitto SANT ry ja Digita Oy allekirjoittivat yhteisen sopimuksen antennialan koulutuksen uudelleenkäynnistämisestä.

Nykyisin Henkilö- ja yritysarviointi Seti oy:n pääarvioijana työskentelevä Tauno Hovatta palkattiin Sähköinfon tietoliikennetekniikan asiantuntijaksi Elisa oyj:n palveluksesta vuonna 2004. Laajakaistakurssien pitämisen ja ohjeiden laatimisen lisäksi Hovatta sai pian huomata toimivansa myös kysyttyjen antennikurssien vetäjänä, vaikka varsinaiset antenniasennukset eivät olleet kuuluneet hänen erityisosaamiseensa.

– Tietoliikennetekniikan insinöörinä minä olin perehtynyt lähinnä tietoliikenneverkkoihin, mutta siinä sai perehtyä sitten nopeasti tv-jakelutekniikkaan laajemminkin, Hovatta muistelee.

Perehtyminen onnistui jopa niin hyvin, että Hovatta nimitettiin SANT:n toiminnanjohtajaksi vuonna 2007. Hänellä oli myös pätevä opettaja, sillä antennialan arvostetuimpien asiantuntijoiden joukkoon kuuluva diplomi-insinööri Juha Ristilä työskenteli hetken aikaa Sähköinfon palkkalistoilla digisiirtymän kiihkeimpinä vuosina.

ISDN-modeemeista langattomiin verkkoihin

Kiinteistöjen yleiskaapelointi alkoi tuomaan kasvavassa määrin töitä urakoitsijoille vuosituhannen vaihteesta lähtien kun toimitilakiinteistöjen lisäksi myös asuinkerrostaloihin alettiin rakentaa tietoliikenneverkkoja antenni- ja puhelinverkkojen rinnalle. Esimerkiksi Sähköpalvelu Timo Kurki Oy sai vuonna 2001 historiansa siihen mennessä suurimman lähiverkkotilauksensa, kun Helsingin opiskelija-asuntosäätiö tilasi tietoliikennekaapeloinnin kaikille asukkailleen sataan eri kiinteistöönsä.

”Asuntoihin asennetaan noin 15 000 työpisterasiaa ja kaapelia vedetään 750 kilometriä”, yhtiön toimitusjohtaja Timo Kurki kuvaili Sähkömaailma-lehdessä.

Vuosituhannen vaihteessa Suomessa myytiin valtavasti tuolloin nopeina pidettyjä ISDN-liittymiä, jotka tarjosivat parhaimmillaan ”jopa” 128 kbit/s -nopeuden. Tekniikan kehittyessä nämä korvautuivat kuitenkin nopeasti aluksi 2 Mbit/s -nopeuksiin yltäneillä ADSL-liittymillä.

Varsinkin vuosituhannen alkuvuosina Sähköala-lehdessä oli runsaasti lähiverkkojen asennuksia käsitteleviä artikkeleita ja myös valokuituverkkojen rakentamista alettiin opastaa entistä enemmän niin lehdessä kuin Sähköinfon kursseille, kirjoissa ja ST-kortistossa. Esimerkiksi vuonna 2005 taloyhtiöiden laajakaistaratkaisuja käsitelleellä kurssilla kerrottiin ”yleisimmistä laajakaistatekniikoista, kuten xDSL, kaapelimodeemi, HomePNA, ethernet ja WLAN”. Syvemmälle aiheeseen pureuduttiin yleiskaapelointijärjestelmän rakennetta, toteutusta ja mittauksia käsitelleillä tietoverkkotekniikan kursseilla.

Teknisen kehityksen aallonharjalla pysymisen varmistamiseksi Sähköinfo palkkasi useita uusia tietoliikennetekniikan ja turvallisuusjärjestelmien asiantuntijoita. Myös lyhenne IP eli Internet Protocol tuli nopeasti tutuksi kaikille Sähköala-lehden lukijoille. Sähköinfo käynnisti vuonna 2008 uuden Kiinteistöjen IP-verkot, lähiverkot ja sovellukset -kurssin. Kurssin luennoitsijana toiminut, taloon vuonna 2005 palkattu Sähköinfon tekninen asiantuntija Veijo Kauppi kertoi Sähkömaailma-lehdessä, että tietokoneiden lisäksi myös puhelimet, valvontakamerat, kulunvalvontajärjestelmät ja työajanseurantajärjestelmät kytketään yhä useammin Internet-verkkojen IP-protokollaa hyödyntävään yleiskaapelointiin.

"Siinä missä tietoliikennekaapeloinnin hallintaa odotettiin aikaisemmin vain teleasentajilta, voivat myös sähköasentajat, turva-alan yrittäjät ja antenniurakoitsijat törmätä työssään entistä useammin erilaisiin lähiverkkotekniikoihin ja verkkojen asennukseen ja reititykseen. Asentajilta odotetaan jatkuvasti enemmän paitsi kaapeleiden asennustaitoa, myös kykyä konfiguroida verkkoon kytkettävät laitteet toimintakuntoon järjestelmissä", Kauppi kertoi Sähkömaailma-lehdessä.

Liiton palveluyhtiöstä itsenäiseksi yritykseksi

Vuoteen 1995 saakka Sähköurakoitsijaliiton Koulutus ja Kustannus Oy:n nimellä tunnetun Sähköinfon roolia itsenäisenä yhtiönä ryhdyttiin korostamaan vuonna 2007, kun yrityksen omat Sähköinfo.fi-sivut avattiin. Seuraavana vuonna yritys julkaisi myös oman Sähköinfo-asiakaslehden, jonka tarkoituksena oli entisestään korostaa yhtiön itsenäistä asemaa.

Asiaa varottiin sanomasta tuolloin ääneen, mutta päätöksen taustalla vaikutti työmarkkinapolitiikka: suurten sähköurakointiliikkeiden keskuudessa oli kasvanut tyytymättömyyttä sittemmin Palvelualojen työnantajiin liittyneen Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto Tikli ry:n toimintaa kohtaan, ja yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan tarjottiin Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton nostamista työehtosopimusten neuvotteluosapuoleksi. Sähköinfon kannalta riskinä kuitenkin oli, etteivät Sähköliiton aktiivit olisi todennäköisesti olleet enää kovin innostuneita osallistumaan työnantajajärjestön koulutustilaisuuksiin TES-vääntöjen mahdollisesti eskaloituessa.

Ongelma ratkesi kuitenkin ennen kuin sitä ehti syntyäkään, kun työehtosopimuskysymykset keskitettiin vuosikymmenen lopulla Sähkötekniset työnantajat STTA ry:lle, ja STUL sai keskittyä taas rauhassa ajamaan ja hoitamaan jäsenyritystensä muita, vähemmän tunteita herättäviä asioita.

STUL:n verkkotuotteista Sähköinfon kauppapaikkaan

Sähkötukut avasivat ensimmäisiä verkkokauppojaan vuosituhannen vaihteessa. Aluksi sivuilla oli tarjolla pääasiassa tuotekuvia ja -tietoja, mutta esimerkiksi Onnisen Webshop kehittyi nopeasti todelliseksi verkkokaupaksi, mistä myös tuotteiden tilaus ja edelleen toimitus suoraan työmaalle onnistui. Vuoden 2001 lopulla avattiin myös Henkilö- ja yritysarviointi Seti oy:n Urakoitsija.fi -palvelua edeltänyt Erikoisurakoitsija.com -sivusto, mistä tähän saakka puhelinluetteloiden keltaisiin sivuihin tottuneet tilaajat pääsivät etsimään urakoitsijoiden yhteystietoja.

STUL:n www.stul.fi -verkkosivut avattiin kesäkuussa 1998. Alkuvaiheessa myös Sähköinfon palveluista kerrottiin liiton sivuilla, mutta siinä missä liitto oli nettiasioissa jopa aikaansa edellä, siirtyivät Sähköinfon palvelut kunnolla verkkoon vasta vuonna 2003. Verkkotuotteiden kehittämisprojekti oli aloitettu jo vuonna 2001, mutta koska esimerkiksi ST-kortiston tilaajista suurin osa oli vielä tyytyväisiä paperiseen kortistoon ja osa oli siirtynyt vastikään CD-ROM -levyillä julkaistujen korttien käyttäjiksi, ei kortiston verkkojulkaisulla olisi ollut tämän puolesta akuuttia hätää. Enemmänkin ajatus tuli toimiston puolelta.

Sähköinfon ja STUL:n toimitusjohtajana vuodesta 1974 vuoteen 2004 työskennelleen Pekka Sallisen mukaan tuotteiden ja palveluiden sähköistäminen on aina ollut selkeänä päämääränä Sähköinfon toiminnan kehittämisessä.

– Alussa vauhti ei ollut kovaa, mutta siitä se on kiihtynyt. Esimerkiksi paperisen ST-kortiston julkaisussa oli niin kova homma, että työntekijöiden lapsetkin tulivat viikonloppuisin kasaamaan uusia kortteja postiin kuusikin kertaa vuodessa, Sallinen muistelee.

Vuosina 2003 – 2007 ST-kortisto ja Sähköinfon tietokansiot julkaistiin verkossa STUL:n sivujen alla yksittäisinä, eri hakemistokansioihin lajiteltuina dokumentteina käytännössä identtisinä niiden paperiversioiden kanssa. Esimerkiksi erilaiset hakutoiminnot saatiin kunnolla käyttöön vasta vuonna 2007, kun Sähköinfon omat Sähköinfo.fi-verkkosivut avattiin. Uusien sivujen kehittäminen antoi hyvän lisäpotkun paitsi verkkopalveluiden käytettävyyden, myös yrityksen visuaalisen ilmeen kehittämiselle.

Toiminnan monipuolisuus parantaa kannattavuutta

Sallisen mukaansa Sähköinfon toiminnan kannattavuuden salaisuus on aina ollut toiminnan monipuolisuudessa ja siinä, että samat tekniset asiantuntijat osallistuvat työtilanteidensa mukaan sekä koulutuksiin, kirjojen ja lehtiartikkeleiden kirjoittamiseen että STUL:n Sähköinfolta ostamaan liiton jäsenten tekniseen neuvontaan.

– Koulutustoiminnassa on paljon kilpailua, eikä pelkästään sitä ole helppo saada taloudellisesti kannattavaksi, Sallinen sanoo.


Sähköinfon toiminta on entistä monipuolisempaa ja sähköisempää 2010-luvulla