Yritysten ja yhteisöjen laajakaistaratkaisut

Yritysten ja yhteisöjen datasiirtopalvelut ovat kehittyneet huimasti viimeisten vuosien aikana. Valintaisista modeemiyhteyksistä ja kiinteistä datasiirtoyhteyksistä on siirrytty nykyisin yleisesti käytössä oleviin internet-protokollaa (IP) hyödyntäviin laajakaistaverkkopalveluihin. Operaattorit ovat tuotteistaneet verkkopalvelut kokonaisuuksiksi, joissa ylläpito- ja tukipalvelut ovat keskeisessä asemassa.

Organisaation omat it-laitteet, kuten pc:t ja palvelimet, on verkotettu osaksi organisaation lähiverkkoa. Usean toimipisteen organisaatioissa on yleensä käytössä alueverkko, joka koostuu kiinteistöjen lähiverkoista ja niitä yhdistävistä verkkoyhteyksistä. Lähiverkko tai alueverkko liittyy laajakaistaliittymällä tai –liittymillä operaattorin runkoverkkoon, josta on pääsy yleiseen tietoliikenneverkkoon (internet) sekä esimerkiksi haluttujen palveluyritysten IP-verkkoihin. Yleisen tietoliikenneverkon kautta on käytettävissä julkisen IP-verkon erilaiset internet-palvelut, kuten sähköposti- ja www-palvelut.

Yleisen tietoliikenneverkon rakenne

lahiverkko-laajakaista.jpgTietoliikenneverkon rungon muodostavat operaattorien runkoverkot, jotka koostuvat solmuista sekä niitä toisiinsa yhdistävistä siirtoyhteyksistä.

Solmut ohjaavat yhteyksiä käyttäjien välillä ja ne voivat olla esimerkiksi kytkimiä tai reitittimiä. Operaattorien verkkoihin liittyvät laajakaistaliittymillä niin yritykset kuin kotitaloudet.

Operaattorit "räätälöivät” organisaatioiden laajakaistapalvelut siten, että tietoliikenneverkko yhdistää toisiinsa tietoturvallisesti yksityisiä alueellisia verkkoja kuten yritysten lähiverkkoja. Operaattorien tietoliikenneverkkoihin liittyvät kiinteänä osana verkonhallintajärjestelmät sekä käyttäjille palveluita tuottavat järjestelmät, kuten tietoturva- ja palomuuripalvelut.

IP-verkon peruskomponentti on IP-reititin, joka välittää käyttäjien liikennettä IP-osoitteiden perusteella. Jokaisella loppukäyttäjän päätelaitteella, tyypillisesti pc:llä, on oma osoitteensa. Yhteyden tarjoava operaattori voi hyödyntää erilaisia laajakaistaliityntätekniikoita yhdistäessään käyttäjiä verkkoonsa. IP-verkko on perinteisen puhelinverkon tapaan hierarkkinen: alimpana hierarkiassa ovat käyttäjien omat tietoliikenneverkot (alueverkot tai lähiverkot), jotka puolestaan liittyvät operaattorin liityntäverkkoon.

Operaattorin liityntäverkko on tyypillisesti osa isompaa kaupunginlaajuista alueverkkoa, joka puolestaan liittyy osaksi operaattorin runkoverkkoa ja yhdistää alueelliset saarekkeet toisiinsa. Eri operaattorien asiakkaat ovat yhteydessä toisiinsa operaattoriyhdysliikennepisteiden välityksellä. Lisäksi operaattoriverkot ovat yhteydessä ulkomaisiin verkkoihin ja palveluihin samankaltaisten yhdysliikennepisteiden avulla.

Internetin levinneisyys on tuonut mukanaan myös ikävämpiä lieveilmiöitä kuten lukuisat tietoturvaongelmat erilaisina ohjelmistoviruksina, matoina ja palvelunestohyökkäyksinä. Tämän vuoksi jokainen julkiseen IP-verkkoon (internet) liitetty laite ja lähiverkko tulisi suojata virustorjunta- ja palomuuriohjelmistojen avulla.

IP-runkoverkkotekniikat ja laajakaistaliittymätekniikat

Vielä vuosituhannen alussa operaattorit käyttivät runkoverkoissaan yleisesti ATM-tekniikkaa (Asynchronous Transfer Mode), joka on korvautumassa yksinkertaisemmalla ja kustannustehokkaammalla Ethernet-tekniikalla. Kyseistä tekniikkaa on käytetty jo monia vuosia yritysten lähiverkoissa, mutta viimeisten viiden vuoden aikana sen käyttö on yleistynyt myös operaattorien alue- ja runkoverkoissa.

Organisaation kiinteistöt voidaan liittää operaattorin runkoverkkoon joko valokaapelilla, kupariverkon kautta tai radioteitse. Nopeissa yli 10 Mbit/s:n liittymissä käytetään yleisesti Ethernet-tekniikkaa ja alle 10 Mbit/s:n liittymissä xDSL-pohjaisia tekniikoita. Radiotien käyttö on vielä toistaiseksi vähäisempää, mutta 2G/3G-mobiilidatayhteyksien käyttö yleistyy nopeasti muun muassa yritysten matkustavien henkilöiden tietoliikenneyhteyksinä sekä esimerkiksi pk-yritysten yritysliittyminä. 

Perinteinen kuparipohjainen liityntäverkko on yleisin fyysinen liityntäverkko tällä hetkellä. Valokaapeli on kuitenkin nopeasti lisääntymässä uusien kiinteistöjen liityntämediana. Valokaapeliyhteys tuodaan tyypillisesti talojakamoon, jossa se liitetään kiinteistön Ethernet-lähiverkkoon.

Toimitilakiinteistön tietoliikenneverkon perustana yleiskaapelointi

Laajakaistaliittymien täysimittainen hyödyntäminen edellyttää, että toimitilakiinteistössä on käytössä yleiskaapelointijärjestelmä. Yleiskaapelointi koostuu nousukaapeleista, joina käytetään yleensä valokaapeleita, ja kerroskaapeleista, joina käytetään parikaapeleita. Luokan E yleiskaapelointi mahdollistaa jopa gigabit-nopeudet sisäjohtoverkossa. Tulevaisuudessa toimitilakiinteistöjen lähiverkkojen nopeudet kasvavat 10 Gbit/s –tasolle, mikä edellyttää myös laadukkaampien yleiskaapelointijärjestelmien käyttöä.