Meidän tytöstä tulee sähköasentaja!

10.3.2009

Kaksi nuorta tamperelaisnaista. Heistä piti tulla lastentarhanopettaja ja eläinlääkäri. Tyttöjen toiveammatteja. Vuoden 2009 aikana he molemmat kuitenkin valmistuvat sähköasentajiksi. Mikä meni vikaan? Vai menikö mikään? 

Nainen ei sähköalalla ole enää kummajainen tai outo lintu. Meitä on alalla kokoajan enenevissä määrin. Vaikka sähkö on perinteisesti ajateltu miesten yksinoikeudeksi – naiset saavat käyttää sähköä lähinnä kodinkoneiden muodossa - sopii nainen alalle siinä missä mieskin.

Seuraavaksi pääsette tutustumaan kahden sähköalan valinneen naisen ajatuksiin ja kokemuksiin siitä, millaista on olla sähköasentajatar miesten maailmassa.


”Mihinköhän oikein olen pääni työntänyt”
 

18-vuotias Eylül ”Lyli” Cengiz halusi erikoislastentarhanopettajaksi. Hän kuitenkin vierasti opintojen teoreettisuutta ja yläasteen jälkeen hän pyrki lähihoitajalinjalle ja sähkölinjalle ammattikouluun.

Jenna Salonen ja Eylül Cengiz”Sanoin lähihoitajalinjan pääsykoehaastattelussa, että oikeastaan minua kiinnostaisi enemmän se sähköala. Yhtäkkiä istuin syksyllä 18 nuoren miehen keskellä ja mietin, että mihinköhän oikein olen pääni työntänyt”, hän muistelee.

Lyli opiskelee Tampereen ammattikoulussa, josta hän valmistuu sähköasentajaksi keväällä 2009.

23-vuotiaan Jenna Salosen kutsumusammatti oli eläinlääkäri. Jenna oli kuitenkin allerginen eikä siksi voinut lähteä opiskelemaan eläinlääketiedettä.

”Koska olin matemaattisissa aineissa suhteellisen hyvä, ajattelin lähteä etsimään kiinnostukseni kohdetta sieltä”, Jenna kertoo.

Fysiikan kursseista lukiossa Jennaa kiinnosti eniten sähkön ja sähkömagnetismin kurssi, joten hänestä tuntui luonnolliselta hakeutua opiskelemaan sähköalaa.

”Sille tielle jäin, enkä enää harkinnut opiskelusuuntauksen vaihtoa.”

Jenna opiskelee Tampereen ammattikoulun aikuispuolella sähköasentajaksi, josta hän valmistuu joulukuussa 2009. Hän on myös kirjoilla Tampereen ammattikorkeakoulun sähkötekniikan linjalla.

Hän aikookin asentajatutkinnon jälkeen kouluttautua vielä insinööriksi. ”Haluan laajan käsityksen sähköalasta”, Jenna perustelee.


Liian feministi ei kannata olla

Kumpikaan naisista ei koe, että heitä katsottaisiin pahalla työympäristössä sukupuolensa takia. Alalla ei vieläkään kuitenkaan liikaa törmää kauniimman sukupuolen edustajiin.

”Yhtään naissähköasentajaa en ole ihan livenä nähnyt. Kuvia kylläkin. Ihan kuin puhuisin jostain julkisuuden henkilöstä...”, Lyli hymyilee.

Jennan luokalla sentään on myös toinen naisopiskelija.

”Naisia tuntuu olevan alalla aika vähän, mutta itse osaan olla sen verran äijä, että olen mielestäni sopeutunut hyvin joukkoon. Karski kielenkäyttökään ei haittaa, ei kannata olla liiaksi feministi”, Jenna sanoo.

Miesten suusta saattaa lentää mitä milloinkin, eikä nokkiinsa kannata ottaa. Elämä on oikeastaan paljon hauskempaa näin”, tuumaa Lyli.

”Tulikin mieleeni, että työvaatteisiin ja kenkiin toivoisin pienempiä kokoja niin pituudelta kuin leveydeltä. Neulaa ja lankaa on joutunut käyttämään”, Lyli huomauttaa.

Kun äijähommat ovat arkea, tulee joskus tarve korostaa naisellisuuttaan.

”Kun on koko päivän työvaatteet päällä ja liian isot turvakengät jalassa, alkaa kummasti vapaa-ajalla mekot ja korkokengät maistua”, Lyli nauraa.


Voima vs. tarkkuus ja huolellisuus 

”Sähköasennus voi olla rankkaa puuhaa, eikä itselläni aina riitä voimat ilman sähkötyökaluja”, kertoo Jenna.

Myös Lylille tuottavat joskus vaikeuksia paljon voimaa vaativat tehtävät kuten isojen moottoreiden tai kaapeleiden nostelut.

”Onneksi voimat kasvavat kyllä ajan mittaan. Ja eipähän ainakaan ole mitään ongelmia ryömiä vaikkapa ahtaassa välikatossa”, Lyli muistuttaa.

”En tiedä olenko puolueellinen, mutta naisilla taitaa useammin olla enemmän silmää esteettisyydelle myös sähköasennuksissa”, Jenna miettii.

”Naisten vahvuuksia ovat tarkkuus, sääntöjen noudattaminen, huolellisuus ja siisteys. Voisin kuvitella myös käyttäytymisen ja asiakaskontaktien sujuvan paremmin”, Lyli pohtii.

”Meidän luokallakin on kyllä myös monia poikia, joista voisin kertoa kaikilla noilla sanoilla eli liikaa ei saa yleistää”, hän jatkaa.

”Joskus jotkut epäilevät, että pysyykö se ruuvari tytöllä kädessä, mutta toisaalta sinä päivänä, kun näen miehen silittävän paitansa, katsoisin varmasti sivusta hymyssä suin ja miettisin, että koskas tulee paitaan reikä”, Lyli nauraa.

”Mikäpä sen parempaa, kuin päästä osoittamaan ennakkoluulot vääriksi!”