Pienoisrautateiden kiehtova maailma

6.3.2015

Espoolainen Erkki Pulkki innostui pienoisrautateistä pikkupoikana. Siihen aikaan, 1960-luvun alkupuoliskolla pienoisrautatiet olivat joka pojan unelma ja kun ratoja koottiin yhteen, oli kokonaisuus hulppea.

Erkki Pulkin kaverit kuitenkin luopuivat harrastuksesta yksitellen ja Pulkki osti heiltä vetureita vaunuineen.

– Harrastukseen tuli kuitenkin minullakin noin 20 vuoden tauko. Perheemme tytöt eivät innostuneet pienoisrautateistä, mutta pojan kanssa sitten aloitettiin uudelleen ratojen kokoaminen ja varustelu. Meidän molempien innostus vain voimistui ja 1990-luvun lopulla osallistuimme pienoisrautatienäyttelyihin Turussa ja Lahdessa. Siinä vaiheessa innostuin etenkin alppirautateistä ja junani ovatkin pääosin sveitsiläisiä, itävaltalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia pienoismalleja.

Erkki Pulkin mukaan pienoisrautatieharrastus on hyvä aloittaa noin 10-vuotiaana. Herkät osat eivät kestä ihan pienten lasten käsittelyä ja harrastuksesta saa itselleenkin enemmän, kun ikää on enemmän. Hyvä peruspakkaus sisältää perinteisen soikion mallisen radan. Aika pian lapsi kuitenkin kyllästyy vain pieneen rataan ja yhteen veturiin, joten lisäosilla saa lisää intoa.

– Teini-iässä innostus hiipuu niin kuin monessa muussakin harrastuksessa. Jos näitä aarteita malttaa pitää kaapissa tämänkin ajan, voi harrastuksen löytää myöhemmin uudelleen. Pienoisrautatiet ovat tuoneet mukanaan hyviä ystäviä ja tuttavuuksia ympäri Eurooppaa.


Vaihtovirta- vai tasavirtajärjestelmä?

OhjauskeskusAloittelevan harrastajan Erkki Pulkin mukaan mietittävä ottaako vaihtovirta- vai tasavirtajärjestelmän.

– Se päätös määrää, minkä tyyppiset kiskot ja veturit ja osittain vaunutkin harrastajalla on sen jälkeen käytettävissä. Toisen virtatyypin kalusto ei toimi väärässä virtapiirissä.

Vaihtovirtajärjestelmää käyttää maailman suurin pienoisrautatievalmistaja Märklin. Myös muutamat muut tasavirtajärjestelmiä valmistavat tehtaat tekevät suosituista veturimalleista tasavirtamallien rinnalle vaihtovirtakoneistolla ja -pyörillä varustettuja malleja voidakseen kilpailla Märklinin asiakkaista.

– Tasavirtajärjestelmiä käyttävät useimmat muut junakalustoa valmistavat tehtaat. Märklin vastaavasti tekee osasta veturikalustoaan myös tasavirtaversioita. Märklin ottaa veturiin virran raiteiden välissä olevista pienistä virtanastoista. Kalusto on helppo huoltaa ja sopii siten erityisesti lapsiperheille.

Pienoisrautatiet käyttävät normaalia verkkovirtaa ja muuntaja muuntaa sähkön valmistajasta riippuen 12 - 16 voltin jännitteeksi, joka syötetään kiskoihin vaihtovirtana tai tasavirtana. Jos käyttää muuntajaohjauksen ohella digitaaliohjainta, on radassa yleensä 14 - 16 voltin jännite.

Tehoa ei paljoa tarvita. Yksi veturi kuluttaa noin 10 watin tehon, kun sillä ajetaan. Yhdellä 30 W muuntajalla voi liikuttaa turvallisesti useampaa veturia yhtä aikaa.

Tasavirtajärjestelmät ottavat virtaa vasemmasta ja oikeasta kiskosta. Valmistajista tunnetuimpia ovat Roco, Piko ja Fleischmann. Lukuisia muitakin on. Tasavirtakalustossa vaaditaan raiteiden ja pyörien aktiivisempaa puhdistusta.

– Meillä alppirautatieharrastajilla on pääosin tasavirtaraiteet ja sen mukainen kalusto.

Näyttelyissä Erkki Pulkin pöytäosuudella on sekä tasavirtaraiteita että Märklinin raiteita ja niiden mukaiset junat.


Alppimaisemat koukuttavat

Alppimaisema. Kuva Tuomas SaulialaErkki Pulkki kuuluu Alppirautatieharrastajat ryhmään. Junat kulkea naksuttavat ja puksuttavat läpi Alppien rinnemaisemien pitkin laaksoja ja kaupunkimaisemia. Mukana on myös suomalaisia maisemia.

– Maisemien ja talojen rakentaminen on pikkutarkkaa työtä. Pienoisrautatieharrastajat ostavat rakennussarjojen lisäksi myös valmiita taloja ja maiseman osia. Käytettyjen talojenkin kauppa kukoistaa, sillä ne ovat hankintahinnaltaan edullisempia. Niin kuin oikeissakin talokaupoissa, täytyy näissäkin laadun olla hyvää, mutta pieniä saneerauksia toki teemme itsekin. On tärkeää, että liimaukset ovat huolella ja siististi tehty.


Käsistään kätevä rakentaa kerrostalon

Junat ja maisemat tehdään tarkasti aitojen esikuvien mukaan.Vaikka pienoisrautatieharrastus on Pulkin mukaan etenkin poikien ja miesten juttu, niin ”rautatieläisten” vaimot puuhaavat mukana esimerkiksi näyttelyjen asettajina ja löytyypä muutama erittäin taitava talonrakentajakin.

– Yhden tutun harrastajan vaimo rakentaa esimerkiksi kerrostaloa samalla, kun katsoo televisiota. Vaimot myös usein huolehtivat näyttelyn estetiikasta eli laittavat puut ja muut viheristutukset ja talot paikoilleen.

Pienoisrautatienäyttelyjä on vuosittain muutama. Näyttelyt joudutaan kokoamaan 10¬-12 tunnissa, mikä pitää harrastajat kiireisinä, mutta yhteistyössä on voimaa. Kymmenien harrastajien pöytäkunnat tekevät yhteistyötä ja ratoja saadaan näin satojakin metrejä.

– Alppirautatieläisten oma pöytä on valtava, lähes 50 metriä pitkä kun kaikki osat ovat mukana. Normaalinäyttelyssä ei ehditä pystyttää kuin puolet koko radasta.

Esimerkiksi vuonna 2010 Suvilahdessa pidetyssä näyttelyssä esillä olleet VR:n junat olivat kaikki kotimaista käsityötä.

Harva raskii luopua käsityöstä kovallakaan rahalla. Veturien hinnat vaihtelevat 100 - ja 500 euron välillä. Hintaa nostaa esimerkiksi digitaalitekniikka.

– Käytettyjä junia ja ratoja löytää esimerkiksi netistä markkinapalstoilta ja harrastukseen erikoistuneista liikkeistä. Tämä on siitä mukava harrastus, että junarata ei ole oikeastaan koskaan valmis. Tosin tilaakin nämä kamppeet vaativat.

Erkki perheineen nauttii rautateistä muutenkin.

– Olen pojan kanssa tehnyt antoisia interrail-matkoja ja nautimme muun muassa Alppien maisemista.

Vapaaehtoistyö on lähellä Erkki Pulkin sydäntä. Hän harrastaa VPK- ja Lions-toimintaa aktiivisesti.

– Juuri nyt työstämme kansainvälistä nuorisovaihtoa tälle vuodelle. Lasten ja nuorten kanssa yhdessä tekeminen on tärkeää ja antoisaa. Pienestä asiasta voi tulla koko perheen yhteinen ja vuosikymmeniä kestävä juttu, kuten esimerkiksi näistä pienoisrautateistä.