Eurooppa tarvitsee meitä

29.1.2020

Sähköala-lehden pääkirjoitus 1-2/2020.

Olli-Heikki Kyllönen

Lienevät yhden käden sormilla laskettavissa ne isovanhemmat, jotka eivät olisi sähköalalle lähteneille nuorille sanoneet jo kymmenien vuosien ajan, että hyvä valinta, se on tulevaisuuden ala. Jälleen kerran on selvää, että vanhoissa on viisaus.

Tulevaisuus on näillä näkymin melkoisen pitkälle sähkömiesten varassa. Euroopan sähköurakoitsijajärjestö EuropeOn on esittänyt laskelmia, joiden perusteella edellä mainitulla on katetta. EU:n asettamat ilmastotavoitteet ovat melkoisen kovat ja niihin tavoitteisiin pääsemiseksi kaikkea mahdollista uusiutuvan energian tuottamista ja varastointia edistetään erityisen voimakkaasti.

Keinovalikoimaan kuuluvista ratkaisuista useat ovat sähköalan heiniä ja vaikka aurinkopaneeleita, tuulivoimaloita, energiavarastoja, sähköautojen latauspaikkoja ja lämpöpumppuja ehdittäisiinkin valmistamaan tarvittava määrä seuraavan viidentoista vuoden aikana, pullonkaulaksi voi hyvin muodostua se, löytyykö tarpeeksi ammattitaitoista työvoimaa asentamaan ja liittämään tämä kaikki osaksi automatisoitua talotekniikkaa.

Muutama luku on jo pöydässä. Jotta tavoitteisiin päästään, tulisi vuoteen 2030 mennessä asentaa tuhat autolatausasemaa päivässä. Siis joka päivä Euroopassa tästä päivästä eteenpäin kymmenen vuoden ajan. Aurinkopaneeliasennuksia pitäisi tehdä vastaavalla matematiikalla 3 000 päivässä. Ja tämä siis vain näiden kahden tuotealueen osalta.

Suomen luvut ovat vieläkin kunnianhimoisempia. Jos kansakuntamme on tarkoitus olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, olemme suhteellisesti vielä isomman urakan edessä. Isoja muutoksia, joissa sähköiset ratkaisut ovat luonnollinen osa.

Euroopassa asiaan yritetään vaikuttaa esittämällä ratkaisuja työvoimapulaan. Lisää koulutettavia, mutta mistä? Ja missä nuo mahdolliset lisäresurssit koulutettaisiin? Euroopassa vallalla olevan ja myös Suomessa lähivuosina tutummaksi tulevan mallin mukaisesti: sähköalan yrityksissä.

Sähköalan ammattilaisia ei oikein voi kouluttaa ilman sähköalan ammattilaisia. Ja jos tekijöitä tarvitaan lisää, tarvitaan kouluttajia lisää. Siis niitä samoja osaajia, joiden pitäisi tehdä jo huomisesta lähtien hihat käärittyinä ilmastonmuutosta pysäyttäviä asennustöitä. Niitä samoja osaajia, jotka harmittelevat, kun kaapelinvetourakat ovat vähentyneet. Täsmälleen samoja ammattilaisia, jotka miettivät, kannattaako tässä enää omaa ja yrityksen osaamista laajentaa, kun vanhallakin tekemisellä on hyvin pärjätty.

Tulevaisuuden tekeminen ei ole yrityksen koosta kiinni. Otetaan kaikki hyöty uuden koulutusjärjestelmän kehittämismahdollisuuksista ja koulutetaan tulevaisuuteen sopivia osaajia kaiken kokoisiin yrityksiin. Pidetään oma paikkamme ja tehdään parhaamme siinä, että ainakaan meidän panoksestamme nämä talkoot eivät jää kiinni.

Onpahan taas isovanhemmilla hyvä syy katsoa sähkömiestä sukujuhlassa ja kertoa, että minähän sanoin.

      

Kai Puustinen, päätoimittaja