Virtuaalista arkkitehtuuria

6.10.2017

Olli-Heikki KyllönenSähköala-lehden pääkirjoitus 10/2017.

Rakentamisen tuottavuuden kasvu on maassamme ollut lähes olematonta ainakin kolmekymmentä viime vuotta – ilmeisesti pidempäänkin, mutta löytämäni tilastot olivat juuri tuolta kolmelta vuosikymmeneltä.

Teollisuus, maatalous ja yksityiset palvelut ovat kaikki kohentaneet tuottavuuttaan huimasti rakentamista enemmän ja jopa paljon parjattu julkinen sektorikin päihittää alamme. Syitä surkeaan kehitykseen on haettu milloin urakoitsijoista, milloin työehtosopimuksista, milloin lainsäätäjästä, milloin tilaajasta ja milloin kaavoittajasta. Varsin vähälle huomiolle on jäänyt koko rakentamisen prosessi ja siinä varsinkin suunnittelun ja pääsuunnittelijan rooli.

Suomessa suunnittelu on kaikkiin verrokkimaihin verrattuna kaikkein arkkitehtivetoisinta. Samaan aikaan maamme arkkitehtikoulutus Aalto-yliopisto etunenässä on verrokkimaista taidepainotteisinta. Esimerkiksi Saksassa tyypillisesti suunnittelussa on kaksi erillistä pääsuunnittelijaa siinä missä urakoinnissakin on kaksi päätoteuttajaa; erikseen rungolle ja talotekniikalle.

Maan yliopistoista valmistutaan ensin rakennusdiplomi-insinööreiksi ja arkkitehdin koulutus on sitten parin vuoden jatkokoulutus valmiille rakennusinsinööreille. Ei tarvitse olla kummoinen tietäjä ymmärtääkseen, että saksalaisessa mallissa rakennuksen tekninen laatu ja rakennustaloudellisuus ovat eri luokkaa kuin täällä koti-Suomessa. Mitä ilmeisemmin myös taiteellisen vaikutelman sen kummemmin kärsimättä.

Arkkitehtien asema on Suomessa sementoitu rakennusmääräysten kautta ja rakentamisen tuottavuudesta kiinnostuneiden arkkitehtien kouluttaminen on yhden sukupolven mittainen muutosprosessi. Apua onkin etsittävä jostakin muualta ja yllättävästi se on jo aivan kulman takana. Seuraavan sukupolven tietomallinnus, laajennettu ja virtuaalinen todellisuus, muuttavat käytännössä toimintaprosessin ja toimijoiden roolit ihan riippumatta säädöksistä ja eri ammattiryhmien edunvalvojista.

Edellä mainituilla tehokkailla digitaalisilla työmenetelmillä kuka tahansa voi nopean kokeilun kautta löytää toimivia tilaratkaisuja. Siinä, missä esimerkiksi rakennesuunnittelussa on jatkossakin halittava lujuuslaskentaa ja sähkösuunnittelussa verkon mitoitusta, on tilasuunnittelua mahdollista tehdä suuria riskejä ottamatta ihan vain eri vaihtoehtoja virtuaalisesti kokeilemalla.