Irtisanomissuojasta

1.10.2018

Sähköala-lehden pääkirjoitus 10/2019.

Olli-Heikki KyllönenYksi puhutuimmista poliittisista asioista on hallituksen kaavailema lakimuutos, jolla helpotettaisiin irtisanomista alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä. Paljon mielenkiintoisempaa kuin itse esityksen sisältö, on ollut siitä käytävän keskustelun seuraaminen. Tämä seuraaminen on ollut paitsi mielenkiintoista, myös surullista:

kaikki osapuolet – ja ennen kaikkea ay-liike – ovat lähteneet populistiseen mielikuvataisteluun. Itse asiasisällöstä ei julkisuudessa mielipiteitä vaihdeta ja lienee niin, että kohtuullisen iso osa mediassa räyhääjistä ei ole koko esitystä oikeasti edes lukenut.

Irtisanomisen helpottaminen lisää kokonaistyöllisyyttä. Se on tosiasia, josta asiaa tutkineiden keskuudessa vallitsee yksimielisyys. Asiaa ei kuitenkaan pitäisi hoitaa erilliskysymyksenä, vaan siihen pitäisi samalla kytkeä työttömyysturvan uudistaminen: työttömyyskorvaus esimerkiksi kohtuullisen pituisen työllisyysjakson jälkeen voisi olla ensimmäisten 1–2 kuukauden aikana jopa nykyistä selvästi parempi, minkä jälkeen se lähtisi nykyistä selvästi nopeampaan laskuun.

Samoin voisi harkita itsensä irtisanoneen karenssiajan lyhentämistä, sillä jos työnantajat joskus epäonnistuvat rekrytoinnissaan, niin kyllä myös työntekijät tulevat valinneeksi kelvottomia työnantajia. Tässä vain muutamia esimerkkejä toimista, joilla uudistuksen saisi tasapainoisemmaksi ja oikeasti kestävää, hyvää työllisyyttä edistäväksi.

Oma lukunsa sitten on rajata helpotus koskemaan vain alle 20 henkeä työllistäviä yrityksiä. Tämä ajatus voi olla toimiva uusilla, omia markkinoitaan luovilla toimialoilla ja start-up -maailmassa. Sähköalan kaltaisella vakiintuneella toimialalla suhtaudun kaikkiin yrityksen kokoon sidottuihin etuihin ja velvoitteisiin suurella varauksella. Ne luovat yrityksen kasvattamiselle selkeän kannustinloukun ja sitä kautta hidastavat koko toimialan tuottavuuden kasvua.