Hölmöilyä suhdannehuipussa

5.6.2018

Sähköala-lehden 6-7/2018 pääkirjoitus.

Olli-Heikki Kyllönen

Kaikkien ennusmerkkien mukaan rakentamisen ja sitä kautta myös sähköistyksen tämänkertainen nousuputki lähenee lakipistettään ja joka tapauksessa nousun katkeaminen on lähempänä kuin vielä jokin aika sitten. Osa vanhoista vakaista firmoista toimii fiksusti ja kannattavasti yli suhdannekierron, mutta selvästi on myös nähtävissä, että hyvä aika on houkutellut osan toimijoista kasvuun, jota ei sitten hallita kunnolla.

Etenkin pääkaupunkiseudulla aletaan olla tilanteessa, jossa on työvoiman myyjän markkinat. Holtittomasti kasvatetun tilauskannan hoitoon tarvitaan tulipalokiireellä uutta väkeä ja niinpä sitten houkutellaan kilpailijoilta niin toimihenkilöitä kuin asentajiakin palkkatasoilla, jotka eivät ole enää ihan tästä maailmasta.

Samaan aikaan urakoiden hintataso on noussut vain marginaalisesti – jos lainkaan. Tästä syntyy yhtälö, jossa töiden tuloutuessa tappiot realisoituvat varmasti, kun vielä uusilla miehillä työn tuottavuuskin on poikkeuksetta vanhaa vakiporukkaa huonompi. Kun sitten vielä markkinoiden niiatessa työkanta laskee ja maksetaan häntiä ja lopputilejä korkealla KTA:lla töiden loppumisen uhatessa motivaationsa menettäneille tekijöille, niin loppu alkaa olla lähellä. Tai parhaassakin tapauksessa taseeseen kerätyt omat pääomat hupenevat vauhdilla.

Olen seurannut alaa eri näkökulmista nyt noin kolmekymmentä vuotta ja mikään ei ole muuttunut. Suurimmat virheet tehdään aina nousukaudella kasvun huumassa. Voisi tietysti kyynisesti miettiä, että itsepähän maksavat hölmöilyidensä seuraukset. Näin tietysti onkin, mutta varsinaisesti harmittaakin fiksusti toimivien urakoitsijoiden puolesta: toisten hölmöilyjen seurauksena yleinen hintataso laskee ja kustannustaso nousee tarpeettomasti, mistä tietenkin kärsii koko alan kannattavuus juuri silloin kun olisi kaikki edellytykset tehdä oikeasti hyvää tulosta.