Hankinnoista ja vähän muustakin

23.9.2016

Viikonloppu vierähti iloisessa Itä-Suomessa, ensin osuuskunnan kokouksessa ja päälle vielä vierailu Tiinan sukulaisissa. Sehän on selvää, että kun sähkömiehet kokoontuvat ja koolla on enemmän kuin yksi, niin enemmin tai myöhemmin jutut lipsahtavat työasioihin.

Osuuskunnan luottamusmieshallinnon silmäätekevillä ne tosin lipsahtivat illallispöydässä potenssin puolelle, eikä kyseessä ollut aritmetiikka, vaikka lukumäärillä niissäkin osansa oli. Vieressä olevien rouvien mielestä nykyisin suoritukset olivat enemmän irrationaalisia, kun niitä ei aina voinut esittää päättyvinä tai jaksollisina.

Firman asioihin perehtyneinä emäntiä kiinnosti enemmän hankintalain uudistus tai oikeammin valtaa pitävien sekoilu ja saamattomuus sen ympärillä kuin vetojen määrä. Työ- ja elinkeinoministeriö vaati lain huomioimista jo nyt hankinnoissa, koska siihen mahdollisesti myöhemmin käräjillä vedotaan. Hölmöläisten hommaa, lakiahan ei ole edes voimassa. Vaatiiko ”Valvontakomissio” takautuvaa lainsäädäntöä, siskot miettivät.

Oli laki uusi tai vanha, niin urakoitsijatuttujen mukaan paikalliset julkiset hankinnat kulkevat omia omituisia latujaan. Tarjouksessa vaaditaan välillä esitettäväksi veloitushinnat asentajan työn lisäksi työnjohdon, suunnittelutyön, kodinkonehuoltotyön ja paloilmoitustyön osalta, vaikka pisteitä saa vain asentajan työhinnasta. Haisee hintojen urkinnalta. Se, mitä suunnittelutyöllä tarkoitetaan, ei selviä kyselypaperista, vaan jää puhtaasti tilaajan harkittavaksi, reilu peli.

Kymmenestä tarjouksen jättäneestä kahdeksan oli valittu toimittajiksi, mutta hankintapäätöksestä ei selvinnyt, millä perusteella mihinkin hommaan tekijäksi pääsee, Itä-Suomen Ihmemies kertoi omista kokemuksistaan. Tehdäänkö valinta pisteiden vai muiden asiaan vaikuttavien haarojen perusteella?

Vaikka ei sen väliä, kun edellisessäkin tarjouskisassa toimittajiksi valituille ei sopimukseen liittyvää optiovuotta tarjottu, vaan sähkötöitä teetettiin reilut pari vuotta ja vajaalla miljoonalla ilman mitään sopimuksia, Ihmemies jatkoi. Herramiessopimuksellahan niitä oli teetetty, muut läsnäolijat ilmoittivat.

Olisi tämäkin tarjouskierros jäänyt kuulemma pitämättä, jos hankintasopimuksen tilaa ei olisi paikallisten urakoitsijoiden toimesta aktiivisesti kyselty. Tosin ei hankintayksiköllä sittenkään ollut mitään kiirettä päätöksen tekemiseen, kun tarjousten voimassaoloaikana ei sitä tehnyt, vaan oli ehdotellut, että miten olisi, jos palattaisiin asiaa lomakauden jälkeen. Tämä hankintasopimustentekijä nyt oli kuitenkin vielä työelämässä mukana, toisin kuin se toinen paikallinen sankari, joka kirjoitteli hankintasopimuksia alle vielä eläkkeellä ollessaan.

No, löytyihän niitä muiltakin ihmeellisyyksiä illan mittaan, kun tuntityösopimuksiin samalla kylällä sähkötöitä tekevien mukaan vaaditaan tarvikkeiden hinnaksi kirjattavaksi, että urakoitsija on oikeutettu veloittamaan tarvikkeista korkeintaan tilaajan ja tukkurin sopimuksen mukaisen hinnan, joka tosin on liikesalaisuus eikä sitä siksi kellekään kerrota. Reilu peli, tee siinä sitten sähkötöitä ja ostele tarvikkeita, kun ei tiedä joutuuko niidenkin osalta vielä maksumieheksi.

Heikompia on autettava ja köyhiä tuettava, mutta miksi kusetuksen kautta?

Terveisin; Topi