Käsitteiden sekamelskaa

3.11.2016

Tuli taas seurattua eduskunnan budjettikeskustelua. Sehän on selvä, että oppositio moittii hallitusta kaikesta – samaan aikaan kulujen leikkaamisesta ja lisävelkaantumisesta. Se kuitenkin harmittaa, että musta käännetään valkoiseksi. Demari-Antit Rinne ja Lindtman sanovat, että hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille: niinhän se ei mene. Edelleenkin rikkailta otetaan ja köyhille annetaan, jos ehkä molempia vain hiukan vähemmän kuin aikaisemmin.

Golfkierroksen jälkeen analysoimme kavereiden kanssa sähkömarkkinoiden tilannetta. Joku viisas – taisi olla Kauppalehden ex-toimittaja Lukkari – päivitti sivuillaan, että tuulivoiman tuki on kansantaloudellisesti hyvä asia: kolmensadan miljoonan tukiaisilla on painettu sähkön hinta niin alas, että säästöä sähkön käyttäjille syntyy kaksi miljardia. Siinä sitä on sattumalta saatu reilulla vivulla sähköä käyttäville yrityksille lisää investointivaraa ja kuluttajille ostovoimaa.

Yksi meistä esitti hyvän jatkoidean: määrätään uusi ruisleipäresepti ja ensimmäisenä tuotannon aloittaville taataan takuuhinta 10 euroa per leipä. Tällä painetaan ruisleivän ja muunkin ruuan markkinahinta alas ja johan lisääntyy taas kuluttajien ostovoima. Kohdistuu myös hyvin lapsiperheille, joissa ruuankulutus on suurinta, ja suurimmillaan juuri teini-iässä, kun muutkin kulut ovat korkeimmillaan. Ja kansanterveys kohentuu, koska ruisleipähän on tutkitusti terveellistä – sisäilman laatu saattaa tosin heiketä.

Omalla alalla odotellaan jännityksellä Sähköliiton vaaleja: säilyttääkö vanha nomenklatuura asemansa vai tuleeko vallankumous. Pitkätukka uhkaili koko liiton jättämisellä, jos meno vielä nykyisestä hurjenee.

Naapurin peltipajan luottamusmies oli kuulemma kehunut, miten hyvin Metalliliitto hoitaa heidän asioitaan ja vieläpä niin, että firman omistajakaan ei kulje otsasuonet pullistuneina seuraavaa työtuomioistuinkäsittelyä odotellessa, kuten meidän alalla on tapana.

Terveisin; Topi