Kelamaailman ihmeitä

31.8.2016

Keväällä tässäkin lehdessä entinen puheenjohtaja kertoi takuuongelmista. Tiina on jo vuosia ihmetellyt, että miten meilläkin joka vuosi on kymmeniä työtunteja laskuttamatta, puhumattakaan takuuna asiakkaille vaihdetuista tarvikkeista. '

Liiton eräällä matkalla Iso Rikas ja muutama vähemmän rikas keskusteli samasta asiasta hyvän punaviinin siivittämänä. Lopputulemana kertoivat sitten lähettävänsä terveiset emerituspuhikselle, että siirtyisi laadukkaampiin tuotteisiin, niin ongelmat vähenisivät.

Tiina on tänä kesänä pitänyt meteliä myös takapihalla olevista tyhjistä kaapelikeloista. Kertoi laskuja maksaessaan kiinnittäneen huomionsa niiden hintoihin ja ihmetteli, miten meillä voi olla kymmeniä tyhjiä keloja rumentamassa firman takapihaa.

Kerroin, että osa on kertakäyttökeloja ja osa taas niin huonossa kunnossa, ettei niistä mitään saa, joutuu vain maksamaan hävitysmaksun. Siitäkös Tiina hermostui ja lupasi itse asian selvittää. Kaivoi uusimpia laskuja esille ja huomasi, että keloista oli maksettu täysi hinta.

Yritti Pitkätukan avustamana palauttaa keloja lähimmälle tukkurille, josta ne olivat tulleetkin, mutta hirveällä riidalla ottivat vastaan. Olisi kuulemma pitänyt palauttaa ohjeiden mukaan aivan muualle, tukkurille ne nyt tällä kertaa kuitenkin jäivät.

Tiina enemmän kuin ylpeänä asiasta kahvipöydässä kertoi ja sanoi vahtivansa hyvityksen tuloa keloista. Muutamia viikkoja meni eikä sitä hyvitystä tullut Tiinan yhteydenotoista huolimatta. Ihmetteli vielä, että miksi samaan aikaan ostetut asennustarvikkeet on laskutettu seuraavana päivänä, mutta kelahyvitys viipyy viikkoja.

No, tulihan se hyvitys runsaan kahden kuukauden päästä, mutta saimme hyvitystä vain vajaat 20 % maksamastamme arvosta.

Sen jälkeen Tiina määräsi ykskantaan meillä käytettävän vain ns. kertakäyttökeloja, jotka tyhjinä lupasi lahjoittaa ja jopa myydä laajan ystäväpiirin naisille mökkien tarjoilupöydiksi. Kertoi ymmärtävänsä nyt, miksi Iso Rikkaan mökillä oli jo vuosia ollut hienot kesäkalusteet keloista tehtynä.

Laskut lavamaksuista ovat ihan yhtä ihmeellisiä. Tiina on kuitenkin kelapalautuksista oppinut, ettei niitäkään kannata palauttaa, vaan etsi niillekin uuden käytön. Siksi ystäväpiirissä on nyt upeita lavoista tehtyjä puutarhasohvia, pöytiä ja tuoleja.

Siitä Tiina hermostui, kun laskulla oli lavamaksu ja tavarat tulivatkin ilman lavaa. Kuljetusliike oli tilaa säästääkseen purkanut lavan ja toi tavarat irtokolleina. Lavamaksu kuitenkin laskussa oli ja nyt Tiina sitten miettii kuljetusliikkeen kanssa, että kuka maksaa ja mitä.

Kyllä siinä tukkurinkin myyjät ovat saneet osansa. Palaan asiaan, kunhan saan Tiinan tästäkin rauhoittumaan ja ymmärtämään, että ”maan tapa” nyt vain on se, että niiltä otetaan, joilla on – suuremman oikeudella.

Terveisin; Topi