Koulutuksesta yleensä ja erikseen

24.5.2016

Vappuhan on työläisten ja ylioppilaiden juhla ja kun en ole ylioppilas, joka Tiina taas on ja kumpikaan kun ei ole enää työläinen, niin vappua on juhlittu mutta vain mökillä, ei Kaivopuistossa eikä marssien.

Yleensä mukana on ollut vanha työkaveri, viime laman aikana insinööriksi kouluttautunut nykyinen ammattikoulun opettaja aina uuden kesäkissansa kanssa. Tällä kertaa puutarhatontun näköisen playboyn mukaan oli tarttunut Kaija Koon näköinen mustaaukko, niin kuin Tiina antavaan asuun pukeutunutta puumaa aluksi kommentoi.

Savusaunan lauteilla insinöörikollegaa huoletti koulutukseen kohdistetut säästöt. Kertoili, että koko 2000-luku on ollut yhtä opetusresurssien alamäkeä. Opetuksesta on leikattu ja byrokratiaa aulan palmujen ohella kasvatettu.

Kollega muistutti, että kun työssäoppiminen aloitettiin vuosituhannen vaihteessa, niin silloin sitä oli neljä opintoviikkoa ja lähiopetusta siihen päälle 34 tuntia viikossa. Nykyään työssäoppimaan ammattimiehen taimi pukataan 30 viikoksi ja lähiopetustakin annetaan halukkaille vain 24 tuntia viikossa. Ei ihme, että yritykset valittelevat välillä ”tuotteen laadusta”.

Puutarhatonttu harmitteli, että urakoitsijat ovat alkaneet suhtautua työssäoppijoihin työvoimavarantona ja hanttihommissa käyttäviä lukuun ottamatta aika varauksellisesti myös koko järjestelmään. Urakoitsijat valittelevat, että monen työssäoppijan sosiaaliset taidot ovat mitä ovat, palveluhenkisyys on alle arvostelun ja että keskittyminen tehtäviin on päiväkotitasoa.

He pitävät työssäoppijoita kännykkäohjauksella kulkevina kiusankappaleina, jotka eivät välttämättä kykene pitämään kiinni edes sovituista asioista, kuten työajoista ja muusta aikuiseen elämään kuuluvista asioista.

Viimeisenä yrityksenä korjata asia oli yhdessä urakoitsijoiden kanssa laadittu ohjeistus työssäoppijoille, jonka Liitonmies on kuulemma ristinyt Salpauksen malliksi. Siihen kuuluu tiedote kotiin, jossa selostetaan, mihin koulu yhdessä yritysten kanssa pyrkii ja miten tässä onnistuttaisiin ja samalla mahdollistettaisiin opiskelijan työllistyminen. Opiskelijoille mallissa esitetään yksiselitteisesti pelisäännöt, kerrotaan mitä hyötyä niiden noudattamisesta on ja lopuksi kysytään niiden hyväksyntää ja allekirjoituksella sitoutetaan niitä myös noudattamaan.

Kuulosti niin hyvältä, että päätettiin ottaa kopsut. Illan mittaan Kaija Koon näköinen musta-aukko osoittautui vallan ihanaksi ja huumorintajuiseksi Opetushallituksen virkamieheksi.


Työssäoppijoita opastaen

Topi