Somesta, koulutuksesta ja vähän muustakin

26.3.2018

Tiinasta on tullut someuskovainen, passiivinen peukuttaja on nyt aktiivinen keskusteluihin osallistuja. Vaimon siivellä on some tullut minullekin tutuksi ja jonkinlainen mielikuvakin siitä ja sen sisällöstä on muodostunut.

Linkedinissä viisaat usein puhuvat läpiä päähänsä, mainostavat menemisiään tai tuotteitaan. Mutta asiaakin siellä on. Esimerkiksi yksi järjestöjohtaja kirjoitteli taannoin työehtosopimuksista ja oli lisännyt kuvankin lehtileikkeestä, jossa vaadittiin yksiselitteisesti palkankorotusten kuuluvan vain liittojen jäsenille, ei muille. Perusteluna oli, että liitothan ne korotukset ovat neuvottelemalla ja jäsenet lakkoilemalla hankkineet.

Luottamusmies minulle tosin aina ennen teroitti, että työt ovat lakossa, eivät muut, joten epäselvää ilmeisesti on, kuka ne korotukset viime kädessä oikein hankki, olikohan ne sittenkin työt. Teki mieli vielä kysäistä, että kuuluuko sunnuntaityökorotus vain kirkkoon kuuluville? Sieltähän se vaatimus lepopäivän pyhittämisestä on peräisin. Kysymättä kuitenkin jäi, kun ei ollut profiilia somessa enkä tiennyt Tiinan salasanaa.

Kuluttajamessuilla kollegoiden kanssa puhe kääntyi toisen asteen opintouudistukseen. Kyseltiin Liitonmieheltä, että mitä tehdään, kun aikuisopiskelijankin mukana kuljettamisesta nykyään vaaditaan työssäoppijan ohjaajalisää. Onko sitä maksettava, kun kerran koulutussopimus on kuitenkin tehtävä? Liitonmiehelle vaatimus oli tuttu ja hän sanoikin, että älä maksa vielä, kuulostellaan.

Nykyisen TESin tekstit perustuvat aikaan ennen uudistusta ja silloin työssäoppijoilla tarkoitettiin toisen asteen perustutkintoa suorittavia ja ilman palkkaa työehtosopimuksen ulkopuolella töitä opettelevia opiskelijoita – orjajoukkoa, jonka urakkaan tekemä lisäarvo jää urakkaryhmän jaettavaksi – ei työttömyys- tai muilla tuilla opiskelevia aikuisopiskelijoita.

Uudessa TESissä asiaan löytyy varmaan ratkaisu. Kun ei vaan taas olisi, että maksa maksa.

Samassa yhteydessä yrittäjätoveri purki muutenkin sydäntään. Hän kuului mielestään siihen onnettomaan joukkoon, joka joutui soveltamaan muiden neuvottelemaa työehtosopimusta sen yleissitovuuden perusteella. Hänen vankka mielipide oli, että yleissitovuus on sitä, että siinä liitot sopivat muiden asioista ja samalla hankkivat itselleen ja jäsenilleen etuja sekä hommaavat siinä sivussa villien yrittäjien reppuun kiviä. Paikallinen sopiminenkin kun edellyttää sopimuksen allekirjoittaneeseen liittoon kuulumista ja luottamusmiestä. Pelkkä luottamusmieskään ei riitä, vaikka senkin liitto tai sen osasto viime kädessä nimittää.

Eikö liitto luota omiinsa? Toisaalta eipä sillä juuri ole merkitystä, kun luottamusmies kuitenkin kiikuttaa sopimusehdotukset liittoonsa hyväksyttäväksi. Jos menettely perustuu lakiin, niin miten on tasa-arvoisen kohtelun laita. Perustuslaissa (6§) ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, mutta yrittäjistä ei puhuta mitään.

O tempora, o mores, sano Cicero.
 

Terveisin; Topi