Ay-liikkeen ylivaltaa

10.4.2015

Päivät pitenevät ja purot solisevat. Laitoin naapurin alakoululaisten iloksi vesimyllyn lähirinteen tulvaojaan. Olivat aivan innoissaan ja ihmekös tuo. Nykylapset istuvat päivät päästään tabletteja ja kännyköitä räpläten ja siinä välissä käyvät jossain ohjatussa urheilu- tai kulttuuriharrastuksessa.

Omaehtoinen pihalla leikkiminen ja siihen liittyen purojen, patojen ja myllyjen rakentaminen on ihan tuntematonta puuhaa, toisin kuin vielä minun lapsuudessani. Mopojakaan ei ropata samalla lailla kuin ennen hyvinä aikoina, hyvä jos tyttöjä. Surullinen seuraus tästä on, että eipä juuri löydy sähköasentajan oppiin kavereita, joilla olisi sisään rakennettuna käden taitoja niin, että asennuksista tulisi siistejä heti ensi yrittämällä.

Alalle saatiin sitten yleissitova TES ja ei se nyt sen huonompi ollut kuin aiemminkaan, jos nyt ei juuri parempikaan. Ainahan TESin tekoon liittyy suurta draamaa ja teatteria, koska ainakin työntekijäpuolella menisi koko neuvotteluporukan uskottavuus ja perustelu palkoille ja jäsenmaksuille, jos ihan selvistäkin asioista ei järjestettäisi vaikeita ja pitkiä neuvotteluja.

Mieluummin vielä neuvotellaan pitkiä iltoja ja öitä niin, että varmaan näyttää siltä, että raskasta on! Sitten, kun on saatu vielä aikaan epäselvä ja pikkutarkka sopimus, siinä riittää tulkitsemista ja riitelemistä niin, että taas voidaan perustella jäsenmaksuja.

Ison Rikkaan kanssa olimme pilkillä. Hän on kyllä melkoinen velikulta hallitsemaan vaakapilkillä onginnan: ei siinä ole meikäläisellä mitään menestymisen mahdollisuutta, vaikka avannon kairaamisessa nuorempana olen kyllä nopeampi.

Kalastuksen jälkeisessä saunassa vanha konsensus- ja kolmikantamies pohdiskeli, että nykytilanteessa vaaka on kallistunut liikaa ay-liikkeen puolelle. Työehtosopimusten yleissitovuus, ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus, ammattiliittojen hoitamat työttömyyskassat, työnantajien hoitama jäsenmaksuperintä, minimaaliset lakkosakot ja uhkailu yleislakolla ovat varsinainen nippu sosiaalidemokraattisen puolueen aikaansaannoksia.

Mikään noista ei yksinään ole ylikäymätön ongelma, osin hyviäkin asioita, mutta yhteensä on koossa sellainen nippu, että työasioita koskevassa lainsäädännössä ei parlamentarismi toimi, vaan ay-liikkeellä on käytännössä veto-oikeus siinä kuin YK:n turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenilläkin.

Samalla on ammattiliittojen asema varmistettu ilman, että ihan oikeasti tarvitsisi toimia fiksusti yhteiskunnan ja omien jäsenten kannalta, kunhan vaan jaksaa jankata ja jankata, olla antamatta missään asiassa periksi. Se sitten näkyy globaalissa kilpailussa toimivan vientisektorin näivettymisenä ja tilanteena, jossa maassa on samaan aikaan hyvin korkea työttömyys ja pula työvoimasta.

Kaikki edellä esitetty vetää mielen matalaksi. Tiina kannusti vierestä, että laita nyt loppuun jotain positiivista. Pitkälläkään miettimisellä ei tullut muuta mieleen, kuin että lähikaupan olutvalikoimat ja lähi-Alkon viinivalikoimat ovat kehittyneet vuosi vuodelta parempaan suuntaan.

 

Terveisin; Topi