Isä, poika ja paha henki

5.11.2012

”Isä, poika ja paha henki”. Näin kuvasi pienehköä yritystään urakoitsijakollega, kun tapasimme alueosaston syysmatkalla. Kyseisessä yrityksessä, kuten monessa muussakin, isä ja poika asentavat ja rouva hoitaa laskutuksen, kirjanpidon, hallinnon ja muun kurinpidon.

Syynä kollegan kommenttiin oli, että rouva oli ottanut erityiseen syyniin asennuspuolen alkoholi- ja matkakulut. Iso Rikas, joka kuuli veljen vuodatuksen, laajensi ”paha henki” -teemaa valtion tasolle: Vanha viisas piti ihmeenä sitä, että Suomi sai niinkin monta ääntä YK:n turvallisuusneuvostovaalissa, kun ottaa huomioon millainen presidentti meillä istui viimeiset 12 vuotta!

Tarjouskantojen vähyys keskustelutti matkalla. Yhteinen näkemys oli, että keväällä tulee kylmää kyytiä, lomautuksia ja irtisanomisia, jos ei jotain ihmettä pian tapahdu. Samaa vahvisti mukana ollut Liiton mies, joka oli tutkinut niin Tilastokeskuksen rakennustilastoja kuin uunituoreita sähköalan suhdannekyselyn tuloksiakin.

”Jäitä hattuun hinnoittelussa”, kannusti Iso Rikas nuorempiaan ja köyhempiään. Positiivisiakin puolia tilanteesta löydettiin. Arvelu oli, että nyt toverit ehtivät paremmin mukaan yhteisille matkoille, ym. rientoihin, kun ei jatkuvat urakkasopimusneuvottelut ja tarjouslaskentakiireet paina päälle. Joku vauraampi seniori arveli panevansa lapun luukulle taantuman ajaksi ja katsovansa sitten ensi syksynä uudestaan, josko vielä palaisi pelikentille.

Pikkutunneilla oli sitten löydetty taas yhteinen vihollinen: talotekniikkaa ymmärtämätön rahan ahne pääurakoitsija. Pitkä keskustelu käytiin eri urakkamuotojen eduista ja haitoista. Äänestyksessä paskimmasta mallista kokonaisurakka voitti niukasti projektinjohtourakan. Jälkimmäistä jopa puolusti muutama isompi peluri. Olivat sitä mieltä, että osaavan rakennuttajan käsissä projektinjohtomallilla syntyy hyvääkin laatua ja sähköurakoitsijallakin on mahdollisuus säälliseen tienestiin. Tähän kyllä yksi maakunnan mies esitti vastakysymyksenä, että löytyykö maasta enää osaavaa rakennuttajaa.

Yhteenveto oli, että muutama löytyy – nimiäkin mainittiin – mutta sukupuuttoon kuoleva laji on kyseessä tässä maailmassa, missä sopimuskikkailulla rikastumaan pyrkivät juristit ovat syrjäyttämässä rakentamisen ammattilaiset sopimuspöydistä ja työmaakokouksista.

Kotimatkakin sujui rattoisasti. Tuliaisia ostettiin joukolla niin Varsovan ostoskaduilta kuin lentokentän taxfree-myymälöistäkin. Minua oli Tiina kentällä vastassa ja niin näytti sivusta katsottuna rakkaaksi muuttuneen myös tuon ensimmäisen kappaleen kollegan hallintovastaava!

Topi