Ison kirkon puitesopimus

1.5.2013

Tekun aikainen luokkakaverini suurelta kirkolta pistäytyi mökkimatkallaan kahville vappupäivänä. Ei ollut nenä irtonainen eikä punainen, kun aatteen miehenä oli jättänyt vappujuhlat väliin. Syynä oli puutteellinen yleissivistys, lukio kun oli jäänyt käymättä ja työläisten säädystä toimihenkilöksi sekä myöhemmin omistavaan luokaan oli siirrytty jo kolmisenkymmentä vuotta sitten (Topin huomautus).

Pieniä sneppareita oli ystävän kyllä mieli kovasti tehnyt, kun iltalukemisena oli selaillut Suuren kirkon teknisen palvelun lautakunnan päätöstä sähkötöiden puitesopimuksesta vuodelle 2013. Kovin oli ollut pöytäkirjanote korutonta kertomaa, eikä homma ihan rehelliseltäkään vaikuttanut. Alin tuntihinta, jolla himoittuun tuntisopimukseen pääsi kiinni, oli 28,80 euroa/h. Moni oli tarjonnut osaamistaan kolmellakymmenelläkahdella, osa kolmellakymmenelläkolmella eurolla.

Ei olisi uskonut, että tunnetut urakoitsijat syyllistyvät moiseen hinnoitteluun. Toisaalta eihän omalla varastolla töitä odotellessa saa aikaan muuta kuin kuluja. Lohduttelin ”vääryyttä kärsinyttä”, neljällä kympillä kisaan lähtenyttä ja muitten reppuja kikkailutöillä täyttävää kaveria ja muistutin vanhan liikemiesystäväni sanoin, että lopullinen hintahan on kertolasku, laskutetut tunnit x tuntihinta. Ei sillä kilpailijat konkurssia tee, vaikka materiaaliakin myyvät nollan tai korkeintaan muutaman prosentin myyntikatteella, pysyvät vaan pois muualta pahanteosta ja selittelevät tilaajalle laskutustaan.

Tosin ei voi kun ihmetellä, mitä ostajien päässä liikkuu, kun moisen pelin hyväksyvät. Pienellä laskutoimituksellahan selviää, että ammattinsa osaava sähkömies maksaa sosiaalipalkkoineen vähintään 28 euroa/tunti, jos työehtosopimusta noudatetaan ja pidetään asiat yhteiskuntaan jollain lailla kunnossa.

Ojalan laskuopista oppinsa ammentaneena ja yli kolmekymmentä vuotta alalla olleella on vaikea ymmärtää, miten kahdeksallakymmenellä sentillä hoidetaan ateriakorvaukset, matkat ja kaikki liiketoimintaan liittyvät muut kulut muualla kuin kunnallistaloudessa, tai edes siellä.

Päättääkö Isolla kirkolla hankinnoista insinööri vai linjaekonomi – merkonomi – reipas poika, vai tarjoaako siellä töitä vain reipas poika, pelimies vai joku muikkutuulen huuhtoma, ei voi tietää. Liitonmies, joka usein on kaukaa ja melkein yhtä usein jälkeen viisas, väittää tilaajien ihmetelleen sitä, miksi urakoitsijat eivät pyydä enempää. Tiedossa on, että sitä saa, mitä tilaa ja näillä hinnoilla ei saa mitään kunnollista ainakaan säädyllisillä tuntimäärillä ja kerralla oikein tehtynä, väittää Liitonmies kontaktinsa byrokratianrattaista valitelleen.

Vilautin kaverille vielä vappulehtiä selatessani eteen tullutta sähkötöiden vuoden 1989 hintasuositusta, jossa sähkötyöt oli hinnoiteltu 31 eurosta pitkäaikaisten tuntitöiden 27,5 euroon. Matkoista ja muusta opastettiin vielä laskuttamaan erikseen. Kaikkitietävän Liitonmiehen mukaan samana vuonna sai ammattimiehen tuntitöihin reilulla kuudella eurolla ja aina alle seitsemällä ja kun sosiaalikustannukset vielä tuolloin olivat noin 65 %, niin palkkakustannus oli kymmenestä eurosta yhteentoista puoleen euroon. Niin se aika muuttuu, sähköurakoitsijoiden tuntiveloitus taas ei.

Laittomia lakkoja ja työehtosopimuksen tekstien irtisanomista odotellessa

Topi

PS. Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, sanoi valtioneuvos Virolainen ja sanoo Topi.