Kalastusta ja kolmikantoja

19.12.2014

Olimme tutulla porukalla taas kerran kalassa, tällä kertaa Lofooteilla. Olipahan kaunis paikka ja kalaa tuli kaikenlaista, sen kun ehti veneen laidan yli kiskoa.

Hurjimman näköinen saalis oli yli 100 metriä syvältä jigillä vedetty reilu kymmenkiloinen merikrotti, jolla pää oli isompi kuin muu ruumis; olisi varmaan vaivattomasti pystynyt nielaisemaan itsensä.

Vaan ei ole koiraa karvoihin katsominen: se oli vallan erinomaisen makuinen otus nautittuna saksalaisen valkoviinin ja norjalaisen akvaviitin kanssa.

Norja oli valittu jossain tutkimuksessa maailman parhaaksi maaksi asua. Hyvinhän siellä menee myös sähköurakoitsijoilla, joita niitäkin tavattiin paikallisessa olutjuottolassa. Mukavia veikkoja olivat.

Ainoa asia, mistä valittelivat, oli pula työvoimasta. Kertoivat, että koko maassa työmaat pysähtelisivät ilman sankkaa joukkoa ruotsalaisia ja muitakin ulkomaisia asentajia.

Tämä tuntuu jo kohta kiertokautta Suomessakin: Kun ruotsalaiset ovat menneet sankoin joukoin Norjaan, niin vastaavasti virolaiset ovat suunnanneet Ruotsiin ja täällä koti-Härmässä on kohta nousun koittaessa palkattava kortistosta joka ainoa sähköasentajaksi esittäytyvä, oli sitten vaikka minkälainen työtä vierova tumpelo tahansa.

Kotiin palattua Tiinalla oli valmiiksi laskettuna parin projektin tulos. Hän ihmetteli kovasti, että kaapelit ja asennuskalusteet näyttävät menevän lähes ilman katetta. Minä päästin röhönaurun ja muistutuin Tiinaa suomalaisen sähkötarvikekaupan kummajaisesta, niin sanotuista kolmikannoista.

Tavaran hinnasta kun vähentää ensin normaalit vuosialennukset, sitten projektialennuksen tukulta, tukkurin ja valmistajan yhteisen kolmikanta-alennuksen ja sitten vielä valmistajan erittäin salaisen (siis ei saa kertoa tukkureille, kilpailijoille eikä verottajalle) perähyvitteen, niin johan sitä lähes nollakateprosentti muuttuu kaksinumeroiseksi, alkaa kakkosella ja toinenkin numero on selvästi ykköstä isompi.

Joskus nuorempana ihmettelin tällaista hölmöläisten touhua Isolle Rikkaalle. Hän kertoi ihmetelleensä jo useamman kymmentä vuotta, mutta tulleensa siihen tulokseen, että kaupankäynti se on joka kannattaa ja se on sitä paitsi paljon hauskempaa kuin iänikuinen yrityksen prosessien viilaaminen.

Niinpä sitten minäkin jätin yrityksen päivittäisen pyörittämisen enimmäkseen Tiinalle ja projektipäälliköille ja keskityin kaupankäyntiin. Voin vain todeta, että Iso Rikas oli oikeassa: minulla on ollut todella hauskaa ja tulosta on syntynyt.

Topi