Kesävieraita ja firman juhlia

24.8.2015

Pitkin kesää on uisteltu kuhaa, vietetty firman kesäjuhlia ja lämmitelty savusaunaa vieraiden kanssa. Aikaa on ollut ja kun on käytetty vähän katalyyttiä, niin jutuista ei ole ollut pulaa.

Energia-asioista tuli peistä veistettyä useamman kerran: milloin oli kyse sähkölaskun sisällöstä, milloin tapahtumista Hanhikiven ympärillä. Firman juhlissa Pitkätukka, nykyinen luottamusmiehemme, yhteiskunnallisesti valveutuneena tuoreena luottamusmiehenä kyseli savusaunan lauteilla, että josko niitä yksikkökustannuksia voisi alentaa muutenkin kuin ”pekkaset” poistamalla, oli seuraillut sähkön Elspot-hintoja ja väitti, että Suomen kilowattituntihinnat ovat aina vähintään kaksinkertaiset Norjan ja Ruotsin hintoihin nähden, välillä jopa nelinkertaiset.

Olisiko pitkällä aikavälillä helpointa alentaa teollisuuden yksikkökustannuksia parantamalla siirtoyhteyksiä muihin Pohjoismaihin, jotta pullonkauloja ei syntyisi ja tukkuhinnat eri alueiden välillä tasoittuisivat. Mitenkähän kauan sieltä halpaa sähkö siirrettäväksi riittäisi, kun kuuluvat ajavan ydinvoimaloitansa alas, nykyhinnoilla atomin halkaiseminen ei kuulemma kolmen kruunun maassakaan oikein kannata, muut kommentoivat.

Kuntien ja valtion hommissa työn yksikkökustannusten alentaminen ainakin olisi helppoa, Pitkätukka jatkoi. Nehän tippuisivat helposti siirtymällä yksityispuolen lomaehtoihin ja kouluissa ottamalla käyttöön kolmannen lukukauden.

Tosiasiahan on, että koulupoikien työllistäminen on sähkötöissä lainsäädännöllä ja työehtosopimuksilla tehty osin mahdottomaksi, joten joutavan vetelehtimisen sijasta räkänokat voisivat olla koulussa oppia hakemassa. Samalla läpimenoaikakin lyhenisi kolmesta kahteen vuoteen. Jotta koko kustannusvajetta ei kerralla olisi pantu kuntoon, oli pakko laittaa kaikki alkoholijuomat - myös Tukesin ehdotuksesta poiketen lasipulloissa olevat ja vähemmän kuin kaksikymmentä alkoholiprosenttia sisältävätkin - turvakaappiin.

Uistinta vedellessä alan miesten kanssa keskustelu tahtoi ennemmin tai myöhemmin livetä onnettomiin markkinahintoihin. Tosin niihin vaikuttaminen nykyisessä kysyntätilanteessa, varsinkin urakkapuolella, tuntuu toivottomalta.

Hinnoista keskusteluhan on tätä nykyä ankarasti kielletty, joten puntaroitavaksi ei jää kuin toinen tulokseen vaikuttava tekijä: tuotanto ja sen viilaaminen. Vuodesta toiseen meikäläisen kanssa samantyyppisiä töitä ja jatkuvasti vähintäänkin hyvää, usein erinomaista, tulosta tekevän yrittäjätoverin selostusta toimintatavastaan kuunnellessa alkoi omatunto kolkuttaa, kun huomasin, että itse kiinnitin turhan usein huomiota ”lillukanvarsiin” ja isommat asiat, kuten aikataulut ja projektien muukin seuraaminen jäi vähän lapsipuolen asemaan.

Yön synkkinä hetkinä alkoi tuntua, että alaisten johtamisen sijasta alaiset olivatkin johtaneet minua. Seuranta, valvonta ja riittävä ohjeistus kunnolla oli jäänyt tekemättä. Ei ollut Tiina ihmetellyt turhaan hävikin kasvua ja patistanut hoitamaan projektit kerralla kuntoon. Oikeassa eukkokulta on ollut, ei häntien hoitaminen halpaa ole.

Vielä lopuksi kilpailijan Tenon rannalta kahvitulilta lähettämät terveiset.

”Jos tämä meno jatkuu, niin sähkötyöt ovat kohta jokamiehen oikeus. Varsinkin kun sähköpätevyyskakkosen koulutukseksi riittää sähköalan perustutkinnon suorittaminen tavalla tai toisella ja kun turvallisuustutkinnon taso on, mitä on, puhumattakaan siitä, että käytännössä työkokemukseksikin riittää sähköalan yrityksen palkkalistoilla oleminen eikä välttämättä töiden tekeminen”.

Lomalla rentoutuneena ja syksyllä mahdollisesti raitistuneena.

Topi