Liikaa näennäisammattilaisia

7.5.2012

Esikoistyttö sai vuoden fuksipisteiden keruun jälkeen painaa vitivalkoisen teekkarilakin pitkille kutreilleen. Sen innoittamana sain Topin jättämään perinteiset vappurientonsa – katiskakalastuksen ja moottoripyörän rassauksen – väliin ja lähtemään ”Isolle kirkolle” katsomaan, miten vapunvietto on muuttunut sitten 80-luvun ja omien opiskeluaikojen.

Paljon oli muuttunut. Punaliput eivät enää liehuneet lainkaan ja valkolakkisten juhlijoiden osuus oli kasvanut. Meno vaikutti siistimmältä: en nähnyt kenenkään oksentavan kadulla, eikä myöskään lehdissä paljon kirjoiteltuja porttikäytäviin ja kadulle pissijöitä näkynyt. Topi tosin väitti sen johtuvan siitä, että me emme jaksaneet enää olla myöhään liikkeellä, vasitenkin kun Mantakin lakitettiin jo kuudelta eikä vasta puolilta öin kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Valkolakkien merta katsellessa tuli mieleen, jotta mihinkähän noita kaikkia tarvitaan. Meillä valmistuu kortistoon monen moista taiteen maisteria, joilla ei ilman verovaroilla ylläpidettyjä tukityöpaikkoja ole konsaan mahdollisuus huolehtia itsestään ja mahdollisista perheistään ilman sosiaalitoimiston tukea.

Samaan aikaan rakennusalalla ollaan tilanteessa, että uusia ammattilaisia ei valmistu riittävästi korvaamaan työelämästä poistuvia. Aivan puhtaita lukuja katsottaessa tilanne meillä sähköalalla on vielä siedettävä, mutta käytännössä on toisin.

Nykyjärjestelmä tuottaa liikaa näennäisammattilaisia. Ensiksi on nämä aikuiskoulutuksen pikakoulutetut, joilla vaan ei perusosaaminen riitä. Toiseksi tulee toisen asteen kouluista armosta läpi päästetyt, joilla tuskin pysyy meisseli kädessä.

Kolmas ryhmä on sitten ehkä vielä hankalampi. Tekninen osaaminen riittää kyllä, mutta ei haluta oikeasti ottaa vastuuta aikaansaamisesta. Sähköliiton tuella aloitetaan vaatimalla työnantajilta kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mutta itsenäistä vastuuta oman työn ja työmaan tuloksellisesta hoidosta ei sitten millään.

Lieneekö syy liian helpossa lapsuudessa: kun kaikki tuodaan kultalusikalla eteen, vastoinkäymisistä ei tarvitse itse ponnistella yli ja vika on aina joko opettajissa, vanhemmissa, naapurin lapsissa tai viranomaisten puuttuvassa tuessa, jos joku homma ei etene.

Vapun jälkeisissä tunnelmissa

Tiina