Maailma muuttuu– entä urakoitsijat ja ay-jäärät?

18.9.2017

Silloin tällöin tulee soiteltua ja maailmaa parannettua entisen opistokaverin kanssa, joka hänkin on leipänsä ja Mersunsa tienannut sähköurakoitsijana. Eipä ole maailma näistä puheista tainnut paljon paremmaksi muuttua, jos ei kyllä varmasti huonommaksikaan.

Pyyteli kaveri minua laittamaan hänen huoliansa kaiken sähkökansan luettavaksi tälle palstalle ja mikäpä siinä, kun veijarin ajatukset kulkivat hyvinkin samoja latuja kuin itselläni. Varoitteli kyllä kirjoittamasta liian negatiivisen sävyyn, mikä kuulemma hänen omissa ajastuksissaan ja puheissaan tunkee liiaksikin pintaan.

On se vaan niin vaikeaa meillä vanhoilla pieruilla muistaa olla positiivinen ja uskoa maailman ja ihmisten muuttuvan parempaan suuntaan, kun itsellä mikään ei toimi kuin nuorempana, paitsi ehkä tavallaan virtsarakko, jota pitää tyhjennellä vähän väliä ilman isompaa saantoa.

Mutta asiaan! Jo vuosia sitten oman alamme ja samalla muutaman muunkin alan ammatillinen koulutus alkoi mennä enemmän taakse- kuin eteenpäin. Lisättiin yleissivistäviä aineita ja vähennettiin ammatillista opetusta. Sen jälkeen, kun kustannussyistä on leikattu opetusta, niin aina vaan ammattiasioista ja käden taidoista tingitään ja yleissivistystä jatketaan.

Nyt sitten koulusta pukkaa ulos sivistyneitä asentajia, joilla ei suko suoraan mene eikä kaapeli hyllylle oikene, jos nyt edes työ viiltosuojahanskaan tarttuu. Vielähän noistakin voisi valita työhaluiset ja heistä ammattimiehiä työmaallakin kouluttaa, vaan Tampereen miehet ovat hilanneet alimmat alan palkat tasolle, että ei millään onnistu.

Nyt sitten ollaan tilanteessa, että ammattimiehistä alkaa olla huutava pula ja nuorille yleissivistetyille ei löydy hommia. Kohtaanto-ongelma on kuin ennen aikaan meikäläisellä lavatansseissa konsanaan.

Seuraavassa uudistuksessa tehdäänpeli sillä lailla selväksi, että vastuu – ja kustannukset – asentamisen oppimisesta siirretään puhtaasti työnantajille ja työmaille. Tässä mallissa erotellaan selvästi jyvät akanoista: Fiksut urakoitsijat kouluttavat itselleen hyvät asentajat ja muille käykin sitten ohraisemmin.

Liiton mies voisi  alkaa kerätä ja lehdessä julkaista työssäoppijoiden hölmöimpiä toteamuksia ja toilauksia. Tässä yksi parhaista viime kesältä: ”Monenko ampeerin ledipolttimoita näihin valaisimiin tarvitaan?”

Lohduttelin  kaveriani, että kyllä se siitä ehkä kuitenkin. Naapurimaista Tanskassa täysin ja Norjassakin hyvin  pitkälle koko asentajakoulutus on pitkään perustunut työssäoppimiseen ja oppisopimuksiin. Tulee  ulos hyviä asentajia, jotka suhdanteesta riippumatta työllistyvät nopeasti.

Siellä ei kukaan tapaamani  kollega suostuisi kuuna kullan valkeana siirtämään asentamisen opettamista julkisvallan  rahoittamien koulujen vastuulle. Mutta pitkä marssi tästä muutoksesta tulee ja toivottavasti saadaan Aleksanterinkadun teatteri Tampereelta aidosti marssille mukaan.

Terveisin; Topi